Profiili

Oma valokuva

Jyväskyläläistynyt IT-alan yrittäjä, kirjanpitäjä, valkokaulusduunari, kauppatieteiden kandidaatti ja tietojärjestelmätieteen opiskelija. Joskus saattaa lipsahtaa myös politiikan puolelle. Huhuista huolimatta en oikeasti ole kokoomusnuori, vaan lähinnä oikeistoliberaali.

Blogin kirjoittaminen on minulle ensisijaisesti keino omien ajatusten järjestelyyn aiheesta jos toisestakin. Erityisesti tekstit keskittyvät verotuksen, opiskelun, talouspolitiikan ja välillä yrittämisen tai sijoittamisenkin ympärille. Kirjanpitäjätaustani ja opintojeni vuoksi niistä aiheista voin kertoa tietävänikin jotakin.

Blogissani ja g+:ssa näkyy silloin tällöin myös yksittäisiä valokuvapäivityksiä, mutta ne julkaisen pääosin firmani nettisivuilla. Valokuvaportfolio löytyy osoitteesta http://portfolio.koskila.netYritykseni nettisivut löytyvät osoitteesta http://site.koskila.net. Mikäli asiat ja jutut joita päivittäin teen oikeasti kiinnostavat, niistäkin löytyy enemmän tietoa omilta nettisivuiltani.

Valokuvaustouhuista lisää myös FB-sivullani: https://www.facebook.com/koskila.net.

6.6.2011

Avoin lasku valtiolle

Olen osallistunut Facebookissa keskusteluun lapsilisien verotuksesta, ja siellä muutamat vasemmistohenkiset henkilöt jaksavat muistutella siitä, miten minä ja muutama muu "hyvinvointiyhteiskunnan vihollinen", "fasisti" ja "paskaporvari" olemme hyötyneet elämässämme kymmenien tuhansien eurojen edestä julkisista palveluista ja nyt kiittämättöminä haluamme lakkauttaa koko järjestelmän. Ottamatta kantaa siihen miten pahasti metsään useimmat heistä menevät yleistyksissään, aloin miettiä omaa velkaani valtiolle. Olen kieltämättä ehtinyt jo opiskella 14 vuotta valtion laskuun ja saanut sinä aikana vielä välillä opintotukeakin, olen nostanut asumistukea kaksi kuukautta ja ehtipä valtio maksaa vanhemmilleni lapsilisääkin.

Ymmärsin olevani siis velkaa valtiolle. Vaikka maksankin useimmista kulutustavaroista 23% veron valtiolle, bensasta noin 60%, ruoasta (hiukan lajista riippuen) noin 13% ja tuloistanikin joitakin prosentteja, saamani koulutus on kenties vielä paljon arvokkaampi potti. Tätä epäsuhtaa käsittelen kuitenkin tarkemmin myöhemmin, ja puutun ensimmäisenä useimmille suomalaisille miehille kaikista näkyvimpään tapaan lyhentää tätä velkaa valtiolle - asepalvelukseen. Tästä nyt lisää.


* * *


En ole yleisen asevelvollisuuden vastustaja, mutta näen nykyjärjestelmässä paljon parantamisen varaa. Tämä kirjoitus on osa kirjoitussarjaani, jossa puntaroin Puolustusvoimien kehittämistä modernimmaksi ja järkevämmäksi instanssiksi ilman että maanpuolustuskyky häviäisi mihinkään.
Oman näkemykseni mukaan Puolustusvoimien kehittämisessä olennaisinta ovat seuraavat:

  1. Puolustusvoimien tulee taata Suomen sotilaallinen koskemattomuus,
  2. tavalla joka ei (erityisesti rauhan aikana) aiheuta asevelvollisille tarpeetonta harmia,
  3. eikä aiheuta tarpeettoman suurta rahallista rasitetta Suomen valtiolle.

Näitä teesejä pohdin kirjoitussarjassani, joka koostuu seuraavista osista:

  1. Avoin lasku valtiolle - minkä minä menetin palkkatuloissa, sen valtio menetti teetetyssä tyhjässä työssä ja haitallisessa asennekasvatuksessa
  2. Tee työtä joka on arvoitus - kun Puolustusvoimat murentaa uskottavuuttaan ja varusmiesten maanpuolustustahtoa
  3. Rasite kansantaloudelle - Puolustusvoimat yrittää varmistaa Suomen alueellisen koskemattomuuden, mutta millä hinnalla?
  4. Kuinka paljon henkistä kärsimystä on sopiva hinta maanpuolustuksesta? (tulossa)
  5. Vaikka Puolustusvoimat parhaansa tekeekin, voi varusmiespalveluksesta saada jotain irtikin (tulossa)



* * *





Parhaat vuodet vietetään eristyksissä yhteiskunnasta opetellen tappamaan

Olen siis monien tuttavieni tavoin viettänyt vuoden intensiivisessä pakkotyössä valtion leivissä. Periaatteessa kannatan asevelvollisuutta, mutta mielestäni näen nyt kohtuulliseksi laskea hiukan kustannuksia (lähinnä siis tulonmenetystä) jonka se on minulle aiheuttanut ja toisaalta arvioida sopivaa palkkaa siitä työstä, jonka olen isänmaamme hyväksi tehnyt.

Tärkein tulonlähteeni ennen asepalvelusta oli kirjanpitäjän työt eräässä pienessä mutta tehokkaassa tilitoimistossa.  Palkkani oli vuoden 2008 mittakaavassa kouluttamattoman työntekijän palkaksi kohtuullinen 11.50 €/h. Jos tällä palkalla lasketaan perinteisen 37.50 viikkotuntimäärän mukainen kuukausipalkka, saadaan 172 5€. Jos olisin siis tehnyt vuoden normaalia työviikkoa, olisin tienannut 20 700 € bruttona.

Jos haluttaisiin oikoa, käytettäisiin tätä suoraan vertailukohtana - olisin siis menettänyt 20 700 € tuloja sen vuoksi että olin valtiolla orjatyössä. Minusta kuitenkin on kohtuullisempaa myös hiukan vertailla tuntimääriä ja työolosuhteita.


"Tee työtä joka on arvoitus"

Puolustusvoimissa oli se kurjuus, että kun töistä pääsee työpäivän päätteeksi kotiin, varusmies pääsee työpäivän päätteeksi työpaikalle lorvimaan. Siinä missä yleensä työpäivien välit vietetään kavereiden kera jotain kivaa tehden tai vaikkapa puolison kanssa kävelyillä käyden, puolustusvoimissa normaaleita arkirutiineita olivat yksikön siivoaminen, kuntosalilla tai lenkillä käynti kuntoisuusloman toivossa, punkalla makaaminen pää tyhjänä kattoon tuijottaen, tai jonkin todella tärkeän ja merkityksellisen tehtävän toteuttaminen (joista parhaana esimerkkinä kävimme rukkiporukalla kääntämässä ihan hartiavoimin yhden pakettiauton nokan tulosuuntaan kun kantaupseeri muisti parkkeeranneensa sen väärin päin. Avaimia ei tietenkään saatu vaikka hänellä ne oli). Tällaista vapaa-aikaa en suostu laskemaan vapaa-ajaksi, vaan lasken sen myös työajaksi.

Tilitoimistolla tuntimääräni tietenkin vaihtelivat koska minulla ei ollut vakituista työaikaa. Sain siis tulla ja mennä miten halusin, enkä sitten saanut mitään ylityölisiäkään. Intissä sen sijaan työt loppuivat kun esimies sen salli - ajoittain töitä saattoi olla siis muutamia vuorokausia putkeen muutaman tunnin levolla silloin tällöin. Silloinkin kuin varsinaista työtä ei ollut, pääosin joutui olemaan kasarmilla käytettävissä yksikön henkilökunnan keksimiin tehtäviin tai muuten vaan käytettävissä. En kuitenkaan näe kohtuulliseksi suorittaa laskelmaa kaikista huonoimpien olosuhteiden perusteella (kuten kolmen viikon mittaisen jatkuvan kiinniolon joulunpyhien aikaan) vaan haluan muodostaa jonkilaisen kompromissin. Käytännössä yksikössä täytyi olla uutta viikkoa varten paikalla aina sunnuntaina klo 24:00, ja pois sai lähteä perjantaina noin 16:00. Tunteja tuolle välille mahtuu 112. Yöt olivat pääosin nukkumista varten, joten ne lasken tästä pois (4 * 8 + 6) ja saadaan lopputulokseksi 74. "Työmatkoja" en koe sopivaksi laskea tietenkään mukaan näihin tunteihin. Koska tällaisia täysiä viikkoja oli 52, kokonaistuntimäärä vuoden ajalta on siis 3848.

Puolustusvoimat piti minua (kuten useimpia muitakin kokelaita) noin kolmanneksen viikonlopuista kiinni, joten nekin pitää laskea mukaan. Koska työaikani on kuitenkin ollut tilitoimistollakin vapaa, en koe olevani oikeutettu laskemaan mitään sunnuntailisiä itselleni. Lasken siis ne normaaleiksi työpäiviksi. Näistä kertyy tunteja perjantain klo 16:00 - sunnuntaina klo 24:00 väliltä 56h, ja toistoja yhteensä noin 17 kertaa, eli yhteensä 952 tuntia.

Tuntimäärä yhteensä siis tasan 4800. Aika hurja määrä pakkotyötä vuoden aikana? Tuolla jo aiemmin mainitulla 11.50 euron tuntipalkallani vuosiansioni olisi siis 55 200 euroa. Tämä siis ilman mitään ylityökorvauksia, vaikka parhaat työrupeamat tosiaan olivat useita kymmeniä tunteja pitkiä muutaman tunnin unella tauotettuna - mitähän keskimääräinen levyseppähitsaaja tällaisista työajoista sanoisi?


Mahtavat luontoisedut

Asepalveluksen aikana varusmiehet olivat oikeutettuja sellaiseen reiluun palkkioon kuin varusmiespäiväraha. Seuraavassa taulukko tästä:
Varusmiehen päiväraha on porrastettu palvelusajan mukaan:
3,80 euroa (1–6 kk)
6,50 euroa (7–9 kk)
9,00 euroa (10–12 kk)
(Lähde)
Oloni kun päiväraha.

Vuoden aikana tämä siis teki yhteensä 684 + 585 + 810 = 2079 euroa. Sotkun munkkeihinhan tämä pääosin meni, mutta tämä silti vähennettäköön lopullisesta palkkavaateestani. Näiden lisäksi sain intistä kasan vanhentuneita elintarvikkeita kuten kaakaota ja suklaata - mikähän näiden arvo olisi, vai pitäisikö minun periä puolustusvoimilta jokin palkkio niiden hävittämisestä?

Kokelas Koskelan työpaikkaruokailu.
Työmatkoja tein intin aikana 35 kappaletta, siis 35 kertaa inttiin ja takaisin. Siinä missä normaali duunari maksaa nämä itse, minulle puolustusvoimat maksoi käytännössä kaikki kulut. Työmatkani oli väli Tikkakoski - Kuokkala, joka on noin 25 km suuntaansa. Tikkakoski kuuluu Jyväskylän paikallisliikenteen piiriin, ja vuosilippu maksaa nyt 530 euroa (aikanaan varmasti ollut halvempi, mutta menköön nyt tällä hinnalla). Täten työsuhde-etuni ja palkkioni olivat yhteensä 2609 euroa.

Palkkani siis vuoden ajalta valtion palveluksessa olisi 55 200 - 2 609 = 52 591 euroa. Tämä on siis rahamäärä joka valtion olisi pitänyt pulittaa vielä lisää saadakseen työvoimaa tekemään kaikki nuo työtunnit, jotka se teetti minulla. Jos katsotaan asevelvollisuuteen perustuvan armeijan kustannuksia Suomen valtiolle, pitää tietenkin tarkastella ennemmin ansionmenetystäni (20 700 €) ja valtion menettämiä verotuloja, joita en siis tietenkään maksanut kun en tuota summaa ikinä tienannut (17.5 % verolla 3622.5 €). Eipä valtiolle ollut ilmaista myöskään minun ja muiden varusmiesten ylläpito, joten ymmärrän kyllä hyvin kritiikin asevelvollisuusarmeijan suunnattomista kustannuksista kansantaloudelle. Tästä kuitenkin ehkä lisää myöhemmin.


Seuraavassa kirjoituksessani laskeskelen, paljonko olen käyttänyt valtion palveluita opiskellessani, koulunkäynti kun ei ole ilmaista, ja kuinka pitkälle tekemäni pakkotyö riittää korvaamaan käyttämäni valtion palvelut.

6 kommenttia:

  1. Pitääkö sinun mielestäsi olla vasemmistohenkinen ollakseen sitä mieltä, ettei lapsilisiä sopisi verottaa? En koe alkuunkaan olevani vasemmistohenkinen, mutta viiden lapsen yksinhuoltajana voin todeta, että kusessa ollaan jos lapsilisiä aletaan verottaa. Ja sen verran vielä lisään, etten muuten "loisi" yhteiskunnan varoilla, vaan olen käynyt töissä 12-v. lähtien. Äitiyslomista olen nauttinut semmoiset pari-kolme viikkoa ja sitten vauva kainalossa töihin ja vähän isompana isä on hoitanut.

    VastaaPoista
  2. Kappas, saan näitä avautumisia jo blogiinkin. Hienoa.

    Mielestäni lapsilisien (progressiivinen) verottaminen on oikein ihailtavan vasemmistolainen ajatus, mutta kyseisen yhteisön (https://www.facebook.com/event.php?eid=126743414071715) keskustelussa verottamisen vastustajia hiukan paradoksaalisesti tuntuu leimaavan kapeakatseinen, maanläheinen vasemmistolaisuus - ei siis mikään nykyinen uusvihreä vasemmistolaisuus mihin törmää esimerkiksi yliopiston oppilaskuntapolitiikkaa seuraillessaan.

    Tyypillinen kommentti on ollut "EI LAPSILISIÄ SAA VEROTTAA NÄIN NE RIKKAAT TAAS VIE MEILTÄ KAIKEN" ja "TAAS NE PORVARIT NÄIN POLKEE MEITÄ LAPSIPERHEITÄ, LAKKOKIN KIELLETTIIN LAILLA". Kyl ne aika vasemmistolaiselta haiskahtaa.

    Pahoittelen kuitenkin jos olit se poikkeus joka vahvistaa säännön. Ja tuosta loisimisesta... Itse olen 3-vuotiaasta ajanut kotitilalla traktoria, vähän myöhemmin sitten heinätöitä ja elukoiden hoitamista, 14-15 -vuotiaasta lähtien olen toiminut kirjanpitäjänä pienessä tilitoimistossa ja pyrkinyt minimoimaan verot joita yrittäjäraukat joutuvat maksamaan.

    Vanhempainvapaat ja lapsilisät taasen aion hyödyntää täysimääräisesti sitten aikanaan.

    VastaaPoista
  3. Ei ollut varsinaisesti avautumista... Hyvä vastauksesi. Avasi paremmin ajatusmaailmaasi!

    VastaaPoista
  4. Kiitokset vielä vastauksesta ja tsemppiä lasten kanssa pärjäämiseen!

    VastaaPoista
  5. Hyvä kirjoitus.

    Itse taas olen kauhistellut sitä, mitä armeija tekee nuorten työelämätaidoille. Siis niille taidoille, joita tarvitaan siellä "oikeassa työssä", ei intissä.

    Useimman nuoren ensimmäinen "työpaikka" on armeija. Samaten lähin esimies on yleensä puolivuotta ennen tullut alikersantti - eli henkilö, jonka esimiestaidot ovat olemattomat. Aloittavathan alikersantit esimiehinä samaan aikaan alokkaiden kanssa.

    Omia aivoja ei tarvitse käyttää, tottelu on pakollista, rikkeistä rangaistaan.

    Kaikki johtaminen on ns. sodan ajan käskyttävää johtamista, tunnejohtamista ei juurikaan ole. Syväjohtaminen on askel tunnejohtamisen suuntaan, muttei siinäkään päästä ns. keskustelevaan johtamistapaan.

    Samaten tietyt hommat tehdään ns. vasemmalla kädellä, eli ei kunnolla.

    Suksivaraston ympäri hiihdetään sukset jalassa kesähelteellä ja muuta yhtä järkevää.

    ---

    Sitten kun nuori pääsee about 20-kesäisenä pois intistä, niin mitä on jäänyt käteen? Tuntolevy, ehkä jotkin natsat ja korkeintaan parin tonnin edestä päivärahaa.

    Päässä taas on intin opetukset, joita ainakin osin sovelletaan suomalaisessa työelämässä. Olen blogannut omassa blogissani tutkimustuloksista, joiden mukaan suomalaisten esimiesten tunneäly on tilastollisesti merkittävän heikko esim. australialaisiin verrattuna. Ausseissa on tietääkseni ammattiarmeija, eikä varusmiespalvelusta.

    Onko siis järkevää pistää nuoret joukolla intti-myllyyn ennen työelämään siirtymistä? Itse olen sitä mieltä, että intissä opitut "huonot tavat" tekevät suomalaisesta työ- ja talouselämästä tehottomamman kuin ilman inttiä.

    Kuitenkin talous on tärkeää myös menestyksekkään sodankäynnin kannalta. Hornetit, rynkyt ja tykit maksavat de facto rahaa.

    Itse kannatan Ruotsin mallia eli ammattiarmeija + vapaaehtoiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirun hyvä kommentti. Intti lähtökohtaisesti on hirveää kuraa ja mahdollisuus, että se pilaa nuoren elämän, on ihan kohtuullinen - vuosi sitä pelleilyä voi vetää nupin aika sekaisin.

      Kaikista merkittävin hetki intissä oli, kun eräs yliluutnantti lähetti meidät rukin aikana (ollessamme joulun aikaan virka-avussa, eli kolme viikkoa putkeen tärkeimpien juhlapyhien aikaan kasarmilla) kääntämään käsipelillä hänen väärin pysäköimänsä pakettiauton 180 astetta parkkiruudussa toisin päin.

      Käsin. Siis lihasvoimalla. Hänellä oli avaimet autoon, mutta ei antanut niitä meille.

      Tuntui aika merkittävältä.

      Intistä on kuitenkin myös hyötyä. Itse kuulun siihen (luultavasti) pieneen joukkoon joka näin jälkeenpäin ajateltuna itse asiassa hyötyi intistä ihan kohtuullisesti.

      Tässä olisi itse asiassa ainesta kahteenkin blogitekstiin lisää, ja olen miettinytkin että pitäisi ehtiä kirjoitella sekä intin hyvistä että huonoista puolista vielä enemmän.

      Poista