Profiili

Oma valokuva

Helsinkiläistynyt ex-Jyväskyläläinen IT-alan yrittäjä, kirjanpitäjä, valkokaulusduunari, kauppatieteiden maisteri ja tietojärjestelmätieteen tohtoriopiskelija. Joskus saattaa lipsahtaa myös politiikan puolelle. Huhuista huolimatta en oikeasti ole kokoomusnuori, vaan lähinnä oikeistoliberaali.

Blogin kirjoittaminen on minulle ensisijaisesti keino omien ajatusten järjestelyyn aiheesta jos toisestakin. Erityisesti tekstit keskittyvät verotuksen, opiskelun, talouspolitiikan ja välillä yrittämisen tai sijoittamisenkin ympärille. Kirjanpitäjätaustani ja opintojeni vuoksi niistä aiheista voin kertoa tietävänikin jotakin.

Muita linkkejä
Yritykseni nettisivut löytyvät osoitteesta https://www.koskila.net. Mikäli asiat ja jutut joita päivittäin teen oikeasti kiinnostavat, niistäkin löytyy enemmän tietoa omilta nettisivuiltani.

22.8.2011

Opintomatka Kreikkaan

Kyllä, kuulitte oikein, Kreikkaan. Koska Montenegron reissulla ottamani 1750 kuvaa ovat vielä järjestelemättä, jaan kanssanne parin vuoden takaisen matkani hedelmiä. Olin isoäitini kanssa tutustumassa Kosin saaren oloihin, ja kokemus oli opettavainen.

Sen ainakin opin, että mitään kulttuuria ei saa tuomita tutustumatta siihen lähemmin. No, ehkä ihmissyöjiin voi suhtautua lievällä varauksella tekemättä kovin läheistä tuttavuutta heidän kanssaan, mutta he olkoot ainoa poikkeus.


Opintomatkalta

Olin siis matkalla ennen finanssikriisiä ja Kreikan ongelmien realisoitumista, vuonna 2009 loppukesästä. Vietin Kosilla viikon.

Kaikki kuvat on otettu Kosin saaren kekseliäästi nimetyn suurimman kaupungin Kosin keskustasta tai sen välittömästä läheisyydestä (max n. 2km etäisyys satamaan) ellei muuta ilmoiteta, joten ne ovat melko keskeiseltä alueelta otettuja ja päivittäin tuhansien turistien ja paikallisten nähtävissä ja koettavissa. En toki viettänyt koko lomaa yhden kaupungin keskustaa ristiin rastiin kävellessä, mutta merestä, vuorista, vaellusreitistä ja Johanniittaritarien linnoituksesta otetuista kuvista on vaikea kirjoittaa mitään hassunhauskaa poliittisesti kantaaottavaa tekstiä.

Mutta nyt asiaan.

Kreikka on tunnettu arkkitehtuuristaan, joten jaan joitakin helmiä kanssanne.





Ensimmäinen kuva edustaa perinteistä kreikkalaista julkisivusuunnittelua keskustan vilkkailla turistialueilla. Vaikka suomalaista julkisivulautakuntaa pitää helposti turhana ja byrokraattisena laitoksena, Kreikassa käydessä hoksasi että hei, on olemassa syy miksi sekin lautakunta on olemassa.

Toinen ja kolmas kuva ovat kaupungin läheiseltä arkeologisilta kaivauksilta. Kreikassa kulttuuriperintöä on pyritty siis säilyttämään kaikin mahdollisin, modernein keinoin. Seuraavat kuvat on otettu keskeltä vuoden 2009 kesän epäaktiivisena ollutta kaivausaluetta.



Nämäkin kuvat siis keskustan liepeiltä, turistien ihmeteltävissä olevaa aluetta. Ensimmäisessä hökkelissä ilmeisesti asui joku koditon kaveri, mutta alempi huvila lienee ollut keskiluokkaisen kreikkalaisen koti. Paikalliset eivät tuntuneet juuri välittävän asuntojensa ulkonäöstä.

Tästä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen, eli perinteiseen kreikkalaiseen keittiöön, tarkemmin ottaen ulkoilmakeittiöön.




Jätehuolto maassa pelaa jotenkuten, mutta eivät roskakuskitkaan saastaa sentään aidan takaa tule kotoa hakemaan... Ja kun eivät hae, saa saasta jäädä paikalleen.

Aiheeseen yhä liittyen, kun siitä jätehuollosta päästiin puhumaan...



Niin, ei se jätehuolto siis aivan täysin pelaa. Kyseessä ei suinkaan ole kaatopaikka, vaan keskustan ulkopuolella olevan, lähinnä paikallisten käyttämän supermarketin takapiha. Hälläväliä-asenne tuntuu hallitsevan paikallista elämää ihan jätehuollosta alkaen.

Supermarketeista puheenollen, paikallinen elinkeinoelämä oli vilkasta.




Pienen pieniin super marketteihin ei voi suhtautua kuin hyväntahtoisesti. Myyjät ovat yleensä ystävällisiä (paitsi kerran meidät ajettiin vihaisesti ulos kaupasta - ilmeisesti se oli suljettu siestan takia, työntekijät vain eivät viettäneet siestaa eivätkä sulkeneet ovia) ja valikoima riittävä. Jopa paikallisia maataloustuotteita on tarjolla, hedelmiä yleensä uskaltaa ostaa näistä paikoista.

Ja kun päästiin maataloudesta puhumaan... Pohjustus:
EU:n maatalouspolitiikka lisää EU:n jakautumista nettomaksajiin ja ns. koheesiomaihin eli suuriin nettosaajiin. EU:ssa suurin nettosaaja oli ennen itälaajentumista Espanja, tänään se on Kreikka. Suurimpia EU:n maataloustukiaisia saavat Välimeren alueen oliivin-, viinin- ja tupakanviljelijät. Kun yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistettiin WTO-yhteensopivaksi ja tukiaiset irrotettiin tuotoksen määrästä, EU-maatalous on etelässä mitä suurimmassa määrin sosiaalipolitiikkaa. Se on myös työllisyyspolitiikkaa: oliivien, viinin ja tupakan viljely on työvaltaista maataloutta. (Lähde)
Kreikkaan, kuten muihinkin kehitysmaihin syydetyn kehitysavun (siis sekä maatalous- että rakennerahastoista saatavan tuen) tehokkaan vaikutuksen huomaa paikallista maanviljelystä ihaillessa.








Viimeinen kuva on aika symppis - vuohilauma aidanhäkkyrän takana. 

Muutoin touhu näkyy noudattavan viimeisimpiä direktiivejä, lakeja ja säädöksiä eläinten jaloittelutilasta alken ihan piikkilangan käyttöön asti. Piikkilanka siis kiellettiin mm. Suomessa vuonna 2002 (jota ennen sen käyttö oli pitkälti jo loppunut koska se aiheutti loukkaantumisia elukoille, mikä ei yleensä ole hyvä jos eläimen pitäisi tuottaa elanto omistajilleen), mutta Kreikassa on vieläkin käytössä. Ei ihme jos maatalous tarvitsee tukea kun eläimet kuolevat piikkilankaan ja niitä joutuu ostamaan lisää jatkuvasti.

Loppuun vielä pari kuvaa kauniista kreikkalaisista.



Huomatkaa erityisesti ensimmäisen kreikkalaisen kassi - kannanotto EU:n ja eurooppalaisuuden puolesta "We are the Europeans!"

Ja miksipäs kreikkalaiset eivät kannattaisi EU:a, kun Kreikka on EU:n suurimpia nettosaajia vuodesta toiseen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti