Profiili

Oma valokuva

Helsinkiläistynyt ex-Jyväskyläläinen IT-alan yrittäjä, kirjanpitäjä, valkokaulusduunari, kauppatieteiden maisteri ja tietojärjestelmätieteen tohtoriopiskelija. Joskus saattaa lipsahtaa myös politiikan puolelle. Huhuista huolimatta en oikeasti ole kokoomusnuori, vaan lähinnä oikeistoliberaali.

Blogin kirjoittaminen on minulle ensisijaisesti keino omien ajatusten järjestelyyn aiheesta jos toisestakin. Erityisesti tekstit keskittyvät verotuksen, opiskelun, talouspolitiikan ja välillä yrittämisen tai sijoittamisenkin ympärille. Kirjanpitäjätaustani ja opintojeni vuoksi niistä aiheista voin kertoa tietävänikin jotakin.

Muita linkkejä
Yritykseni nettisivut löytyvät osoitteesta https://www.koskila.net. Mikäli asiat ja jutut joita päivittäin teen oikeasti kiinnostavat, niistäkin löytyy enemmän tietoa omilta nettisivuiltani.

29.8.2011

Yksi lensi yli Kroatian, eli tarina matkasta Montenegroon

Entinen sosialistisen Jugoslavian osa, jonka kansaa kutsutaan maailman laiskimmaksi, jonka koko metalliteollisuuden omistaa yksi ja sama venäläinen oligarkki ja jonka koko on pienen maakunnan luokkaa.

Viikon häämatka Montenegroon. Voiko tästä seurata mitään muuta kuin katastrofi?

Tässä siis politiikan ja taloushöpinöiden lisäksi enemmän tai vähemmän organisoidusti matkailijallekin hyödyllisiä vinkkejä ja havaintoja maasta.

Koska Mari kirjoitti yhteiseen blogiimme hiukan kokemuksia varsinaisesta häämatkasta ja sen kommelluksista (kiitokset vaan Anniina kun niitä meille rukoilit... ;), kirjoittelen itse havaintojani Montenegrosta maana. Ehkä tästäkin kirjoituksesta on vielä hyötyä jollekin turistille joka harkitsee vähän erikoisemmassa eurooppalaisessa maassa lomailua, mutta ohessa tulen taas arvostelleeksi kaikkea mistä en pidä.

PS. Lue ensin tämä, jotta ymmärrät mistä puhutaan!


Ennakkoluuloisesti reissussa

Ennen reissua valmistauduin henkisesti kirjoittamaan häämatkamme jälkeen blogitekstin jossa haukun Montenegron kelvottomaksi kehitysmaaksi tukahduttavan kuumasta ilmastosta alkaen, ja jolla on matkailijalle lähinnä viihdearvoa. Tavallaan jouduin pettymään, koska valtio olikin oikeastaan varsin kiva. Verrattuna melkein-naapuri-Kreikkaan, jonka BKT per capita on yli kolminkertainen ja edellytykset sekä maanviljelyyn että kaivostoimintaan ovat ainakin aikanaan olleet moninkertaisesti paremmat, Montenegro vaikutti ihan yhtä hyvinvoivalta, ja jopa vauraammalta.


Lähde: inter net
Mallibanaanivaltio

Montenegro on tyypillinen, joskaan ei ääriesimerkki, niin sanotusta banaanivaltiosta - siis pienestä, epävakaasta köyhästä valtiosta, joka tuottaa keskimäärin noin yhtä tuotetta joka yleensä on keltainen ja käyrä hedelmä. Montenegron banaani on kuitenkin alumiinia, sillä 2000-luvun vaihteessa noin 2/3 maan ulkomaankaupan arvosta muodostui yhden, pääkaupunki Podgoridcan liepeillä sijaitsevan alumiinitehtaan viennistä. Valtio on kuitenkin hiljalleen lähinnä turismin kasvun vuoksi onnistunut muuttumaan palveluyhteiskuntaa kohti.

Paikallista sinappia. Hapanta, mutta silti
ihan oikeaa sinappia.


Maa on käytännössä riippuvainen elintarvikkeiden tuonnista Serbiasta ja Kroatiasta, sillä karussa maaperässä ei kasva kuin viiniköynnöksiä. Ei olekaan toisaalta sattumaa, että maa valmistaa viiniä ja käyntituotteista valmistettua rakia vientiin saakka. Ruokakauppojen hyllyistä löytyvät kuitenkin ulkomaisetkin hittituotteet...

Esimerkkejä paikallisen Siwan viinahyllyn tuotteista.



Viisasten juomia

Jotain juomakultturista kertoo, että
energiajuoma on viinaa kalliimpaa..
Juomakulttuurista vähän tässä välissä. Se oli (vähemmän yllättäen) täysin erilainen kuin Suomessa. Hyvin suuri osa paikallisista joi päivän mittaan aterioilla viiniä ja snapsin silloin, toisen tällöin. Koko reissun aikana onnistuimme silti bongaamaan vain yhden humalaisen joka vietti kuumaa perjantai-iltapäivää juna-aseman kahviossa. Tuli solkkaamaan meille välttävää englantia kohtuullisen selkeästi, mutta jutut eivät varsinaisesti tehneet järkeä. Hetken päästä kaveri lähti nauraen pois.



Talouden tunnuslukuja, eli miksi jopa Montenegro hoitaa asiansa paremmin kuin Suomi (tai Kreikka)

Jatketaan vähän raskaammalla talousasialinjalla. Montenegron valtionvelka on noin 1,4 miljardia euroa, eli 45% maan bruttokansantuotteesta [1]. Valtiolla on siis suhteellisestikin vähemmän velkaa kuin esimerkiksi Suomella (jolla suhde on 50-60 % BKT:sta) [2]. Maan budjetin alijäämä vuonna 2010 tosin oli 4-5 % BKT:sta, mutta jo vuodesta 2004 lähtien sen suhteellinen velkaantumisaste on ollut Suomea parempi [3]. Montenegro on siis hetkittäin jopa saanut maksettua lainojaan takaisin [4], mikä Suomessa ja Kreikassa lienee päättäjille (ja ilmeisesti kansallekin) täysin tuntematon ajatus.

Valtio muuten käyttää euroja, vaikkei niitä itse voikaan lyödä. Pelimiehen ratkaisu, maalla on sopimus Saksan kanssa saman valuutan käytöstä. Kierrossa olevat kolikot ovat tyypillisesti aika kärsineitä...

Huono on kyllä kuvakin. Kolikot kuitenkin siis kuluneita. Se oli se pointti.

Maan sijoitus HDI:ssä (Human Developement Index) on korkea, eikä suotta. Imeväiskuolleisuus on 2009 ollut 5,7 / 1000 (maailman keskiarvo YK:n mukaan 49), jolla se kilpailee jo täysillä ns. teollisuusmaiden kanssa (EU:n keskiarvo 2009 CIA World Factbookin mukaan 5,72). Keskimääräinen mies elää maassa noin 72-vuotiaaksi, naiset melkein 77-vuotiaiksi (Suomessa vastaavat luvut ihan samaa luokkaa, eli 75 ja 82).


Rotusortoa ja romaneita

Maa oli vuosikausia osa Jugoslaviaa. Jugoslavian hajoamissodissa 90-luvulla kuoli yli 200 000 ihmistä, mikä tekee siitä toisen maailmansodan jälkeisen historian pahimman sodan Euroopassa. Montenegro ei kuitenkaan oikeastaan tullut ottaneeksi osaa koko sotaan - serbialaiset eivät nähneet tarpeelliseksi hyökätä ystävällismieliselle alueelle, eikä montenegrolaisia toisaalta kiinnostanut auttaa muita sotaan osallistuneita alueita, serbien kavereita kun olivat.

Suuntaa-antava mallinnus alueen heimoista

Alueen kansat ovat läpi historian joko tappaneet tai ainakin dissanneet toisiansa, mutta montenegrolaiset ovat aina lähinnä viettäneet siestaa tai hengailleet rannalla. Ensimmäisessä maailmansodassa maa kähinöi naapureidensa kanssa ja myöhemmin itsekseen, ja toisessa maailmansodassa sisseilivät hiukkasen. Nykyään alueen eripuraiset valtiot ilmaisevat keskinäiset epäluulonsa raskaan rajabyrokratian muodossa. Uusi, yhteinen etninen vihollinenkin on löytynyt - Suomestakin tutut romanit ovat rantautuneet turistikauden ajaksi kerjäämään ja ryöstelemään. Ehkä yhteinen vihollinen yhdistää alueen kansatkin, kuten Venäjä Suomen punikit ja lahtarit aikanaan.

Täysin objektiivinen teoriani muuten on, että montenegrolaiset ovat vain olleet liian laiskoja sotiakseen. Ihan hyvä niin, luulen.


Kolikon kääntöpuoli

Montenegrolaisten laiskuus ilmenee toki myös negatiivisella tavalla. Jos maassa jokin repsotti, sai se repsottaa ihan rauhassa siihen asti että joku joko maksoi sen korjaamisesta tai se meni niin pahasti rikki että se vaikeutti elämää. Olen useasti sanonut, että laiskuus (ja mukavuudenhalu) on maailmaa eteenpäinvievä voima, mutta vain sopivissa määrin.

Ehtiihän tuon ensi vuonnakin
(Vanha montenegrolainen sanonta)

Kanava tyhjenee roskista aina
sadekauden aikaan näppärästi.
Maassa siis vähän kaikki oli korjaamatta, hiukan epäsiistiä ja moni asia kesken. Rakennustyömailla on ilmeisen yleisesti tapana valmistua vain puoliksi, ja maanjäristyksessä vuonna 1979 vaurioitunutta vanhaa kaupunkiakin nahjukset korjasivat melkein kymmenen vuotta.


Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Julkisen liikenteen osalta Suomella olisi paljon opittavaa Montenegrolta. Junayhteyksiä oli vähän, mutta ne olivat jotakuinkin ajoissa. Noin 15 km matka vuoriston läpi kesti alle 15 minuuttia, ja maksoi kahdelta hengeltä (ilman mitään alennuksia) yhteensä 2,40 euroa. Kuten eräs tuttavani totesi, tuolla hinnalla ei Suomessa vielä pääse edes junan kyytiin saati sitten että seuraavalle asemalle.

Juna oli vanha sähköjuna, ja hyvin täynnä. Kuumuuden vuoksi ikkunat olivat auki, mikä tunnelissa aiheutti melkoisen metelin. Paikalliset kompensoivat tätä huutamalla toisilleen vielä tavallistakin kovempaa.

Sitä vois luulla vaikka VR:n tiketiksi. Paitsi jos katsoo hintaa.

Junat ovat maassa nimenomaan paikallisten, ja rajallisesti myös naapurimaista tulleiden turistien suosiossa. Ainuttakaan toista ei-serbokroatiaa puhuvaa ihmistä emme tämän matkan aikana havainneet. Junassa ei ollut minkäänlaisia kuulutuksia eikä muita tapoja joilla olisi ilmaistu saapumista asemalle, joten pyrimme kyselemään paikallisilta, missä jäädä pois. Kielimuurista huolimatta muutama ystävällinen henkilö viittoi (tai likimain heitti) meidät ulos junasta, ja vieläpä ihan oikealla asemalla. Junan lähtiessä vielä vilkuttelivat, mukavaa sakkia.

Sieltä se tulee...

Ja sinne se menee.
Ikkunassa vilkuttavat herrasmiehet heittivät meidät ystävällisesti ulos oikealla asemalla.

Muutaman kaupungin välisiä vuoroja.
Paikallisliikenne oli vielä erikseen.
Linja-autot olivat keskimäärin mukavampia ja modernimpia kuin Suomessa. Kaikissa oli järjestään hyvin toimiva ilmastointi, kohtuullisen tilavat penkit eikä oikeastaan mitään sen kummempaa valittamista. Paikallisista kuskeista bussikuskit ovat kaikista hulluimpia, mutta ilmeisesti myös taitavimpia. Luultavasti bussikuskiksi päästäkseen täytyy läpäistä jonkinlainen pudotuspeli jossa kaikki varovaiset ja taitamattomat kuskit kuolevat...

Sutomoreen matkatessamme bussikuskimme mm. oikaisi menemättä yhden kaupungin keskustaan, kuumotti mielestään liian hitaasti meneviä takseja ajamalla neljääkymppiä kiinni puskurissa ja huudattamalla torvea ja ajoi päin punaisia vastaantulevien kaistalla läpi vilkasliikenteisestä risteyksestä jossa oli juuri sattunut onnettomuus, jota paikalliset puivat - tietenkin - keskellä liikennettä siirtämättä autojaan pois. Välillä nauratti, välillä pelotti, mutta yhtä kaikki kokemus oli aika jännä. Maassa, jossa kaikki ajavat kuin heikkomieliset, bussit ovat jotakuinkin aikataulussa, halvempia kuin Suomessa, parempikuntoisia kuin Suomessa ja näppituntumalla sanoisin että vuorojakin on enemmän.


Terveydenhuollosta

Mari tuli reissun aikana kipeäksi ja tarvitsimmekin lääkäriä. Hotellin respa ilmoitti paikan isännälle, joka kutsui tutun lääkärin paikalle. Keskellä yötä apu saatiin noin puolen tunnin varoitusajalla.

Maassa, jossa vaatteet, ruoka ja bensa maksavat vain jonkin verran Suomea vähemmän, yksityislääkärin kolmevarttinen kotikäynti kolmine lääkkeineen keskellä yötä maksoi 65 euroa (sisältäen hoito-ohjeen + lähetteen laboratoriotutkimuksiin sairauden pahenemisen varalle). Suomessa hinta olisi ollut kenties kolminkertainen, ja terveyskeskuksen päivystysmaksukin voi olla muutaman kympin ja matkakulut päälle.


Lopuksi

Maata voi oikeasti suositella erikoisemmaksi lomakohteeksi. Ihan tyylipuhdas rantalomailu onnistuu, mutta myös varsinkin Rooman valtakunnan aikaisia raunioita on joka puolella niistä kiinnostuneille. Maassa on myös huimat maisemat ja alkeellisia vaelluspolkuja, sekä useampi luonnonpuisto jos luonto sattuu kiinnostamaan. Myös outo kieli (ja siis kielimuuri) tekevät lomasta asteen verran mielenkiintoisemman, ja jos olette ihmetelleet Kreikan liikennekulttuuria, voin vakuuttaa että ette ole nähneet vielä mitään.

Tervemenoa Montenegroon!


Lähteet:
  1. http://www.mf.gov.me/en/sections/state-debt/107874/Report-on-the-State-Debt-of-Montenegro-as-of-30-June-2011.html
  2. http://www.velkakello.fi/
  3. IMF, kts http://www.google.fi/publicdata/explore?ds=k3s92bru78li6_&ctype=l&strail=false&nselm=h&met_y=ggxwdg_ngdp&hl=en&dl=en#ctype=l&strail=false&nselm=h&met_y=ggxwdg_ngdp&scale_y=lin&ind_y=false&rdim=country_group&idim=country_group:001&idim=country:ME:FI&ifdim=country_group:parent:&hl=en&dl=en
  4. Montenegron keskuspankki, http://limun.hr/en/main.aspx?id=641788


PS. Jos kirjoitustyylistäni on huomauttamista, niin kertokaahan, sillä Mari sanoi taas vihaavansa monimutkaisia virkkeitäni, joissa useita lauseita on yhdistelty lukuisilla alistus- ja rinnastuskonjunktioilla, joilla saan kokonaisen kappaleen muodostumaan vain yhdestä virkkeestä ja siis useista lauseista, ja kun välillä vielä pidennän lauseiden pituutta erilaisilla asiaankuuluvilla täytesanoilla, ärsyttää se tietenkin täydellisyyteen ja puhtaaseen kieleen pyrkivää kielioppinatsi-Maria suunnattomasti, mikä on toki mielestäni aika hupaisaa, mutta saattaa aiheuttaa tarpeettomia ristiriitoja avioliiton jatkuessa riittävän monta vuotta, ellen paranna tapojani, mikä siis lienee minulla valitettavasti lopulta edessä, paitsi jos Mari lopettaa tekstieni lukemisen, mikä taasen olisi aika sääli, vaikka helpommalla siinä tapauksessa tietenkin pääsisinkin! (Edellinen virke oli vapaamuotoinen rakkaudenosoitus Marille :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti