Profiili

Oma valokuva

Helsinkiläistynyt ex-Jyväskyläläinen IT-alan yrittäjä, kirjanpitäjä, valkokaulusduunari, kauppatieteiden maisteri ja tietojärjestelmätieteen tohtoriopiskelija. Joskus saattaa lipsahtaa myös politiikan puolelle. Huhuista huolimatta en oikeasti ole kokoomusnuori, vaan lähinnä oikeistoliberaali.

Blogin kirjoittaminen on minulle ensisijaisesti keino omien ajatusten järjestelyyn aiheesta jos toisestakin. Erityisesti tekstit keskittyvät verotuksen, opiskelun, talouspolitiikan ja välillä yrittämisen tai sijoittamisenkin ympärille. Kirjanpitäjätaustani ja opintojeni vuoksi niistä aiheista voin kertoa tietävänikin jotakin.

Muita linkkejä
Yritykseni nettisivut löytyvät osoitteesta https://www.koskila.net. Mikäli asiat ja jutut joita päivittäin teen oikeasti kiinnostavat, niistäkin löytyy enemmän tietoa omilta nettisivuiltani.

26.9.2011

Eivätkö propellihatut ikinä opi?

Tältä Ubuntu näyttää jos siihen laittaa laitteita kiinni.
Lähde: wikimedia.org
Olen jo joitain vuosia koittanut silloin tällöin käyttää linux-pohjaisia käyttöjärjestelmiä työkoneissani, mutta ei niistä tunnu olevan työpöytäkäytössä yhtään mihinkään. Kokemusteni mukaan ne ovat paitsi raskaampia ja epävakaampia kuin Windows-vastineensa, myös pitkässä juoksussa kalliimpia.

Keskityn tässä tekstissä pc-koneiden työpöytäkäyttöön soveltuvaan linux-distroon, joka on voittanut palkintoja käyttäjäystävällisyydestään, elikkä kaikki rajat kommunismillaan ja kauneudellaan rikkovaan Ubuntu Linuxiin.


Onnettoman pojan ensimmäinen linux

Tarina alkaa kun viitisen vuotta sitten heitin läppäriini Ubuntun dual-bootiksi Windows XP:n kaveriksi. Kone ei alkujaankaan ollut tehokas, mutta pyöritti kevyitä pelejä ja normaaleita toimisto-ohjelmia ongelmitta ja esimerkiksi Youtube-videoiden katsominen sujui ihan hyvin. Kunnes aloin käyttää Ubuntua. Sain sanoa hyvästit nettivideoille, flash-peleille, kaikille muillekin peleille, sillekin vähälle silmäkarkille jota koneen XP:ssä oli, varmatoimisille toimisto-ohjelmille, plug-and-playlle, tasohiiren vieritysominaisuuksille, funktionäppäinten toimivuudella ja järjestelmän helpolle päivitettävyydelle.

Jotain järjestelmän käyttäjäystävällisyydestä ja valmiudesta mielestäni kertoo se, että vielä vuonna 2006 minulla kesti yli neljä tuntia saada asennettua ajurit jotta sain usb-tikun toimimaan automaattisesti, ihan vaan usb-väylään asettamalla. Kolmas tai neljäs ohje jonka löysin netistä täsmälleen silloin käyttämälleni Ubuntun versiolle toimi. Valmistaja Kingstonin sivuilla olleet ohjeet eivät toimineet. Oheislaitteiden helppo liitettävyys tuli tuli aikanaan Windowsiin versiossa 95, ja mm. usb-tikkujen käyttö ilman ajuriasennuksia sekin jo 98 SE:n mukana, vuonna 1999.

Viimeisen niitin kyseisen koneen kohdalla Ubuntun käytölle antoi xfce. Eräänä kauniina päivänä se oli päättänyt, ettei mitään ohjelmapalkkeja enää tarvita. Netistä löytyi lopulta ohjeet niiden palauttamiseen, mutta se tarkoitti että joka kerta koneen käynnistyessä (tai xfce:n nähdessä sopivaksi) kaikki pikakuvakkeet ja muutokset esimerkiksi päivämäärän näyttömuotoon palkissa nollautuivat. Xfce-panel ei nähnyt muutettujen asetusten säilyttämistä tarpeellisena. Sweet! Taas paljon työtä turhaan.

Formatoin, asensin Windows XP:n, ja myöhemmin myin pois. Kyseinen läppäri toimii vielä tänäkin päivänä ihan hyvin, koska siinä ei ole linuxia.

En enää ikinä lennä Airbuseilla.
Lähde: nerdnirvana.org

Hypätään ajassa eteenpäin. Vuosi sitten ostamaani läppäriin Ubuntu soveltui jo merkittävästi paremmin kuin aiempaan tietokoneeseeni, arviolta jotakuinkin yhtä hyvin kuin norsu posliinikauppaan: akkukesto tippui alle puoleen, (6h -> 2.5h), wlan-kortti pitää aina käynnistää erikseen koneen käynnistämisen yhteydessä, Youtube ei toimi, Eclipse on hitaampi ja epävakaampi kuin Matti Nykänen kahden jälkeen yöllä Ylä-Ruthista poistuessaan ja OpenOffice käynnistyy jos käynnistyy. Autentikointi yliopiston wlaniin ei yleensä onnistu, ja lepo- tai horrostilaa ei kannata edes harkita - tietokone ei ikinä palaudu niistä vaan pitkän odotuksen jälkeen boottaa tai sammuu.

Ubuntun markkinoiminen jotenkin kevyenä ja helppona ratkaisuna on bullshittia. Ilman kovaa säätämistä Ubuntu käynnistyy ja sammuu Windows seiskaa hitaammin, eikä jaksa esimerkiksi pyörittää murto-osaakaan siitä ohjelmamäärästä mitä Windows-puolella voi huoletta käyttää.


Kokemuksistaan voi oppia

Vuosien saatossa on hyvin käynyt ilmi, että sitä saa mistä maksaa. Itse aion tästedes maksaa toimivuudesta. Nuorena idealistina (keskustan, yleisen asevelvollisuuden ja protektionistisen talouden kannattajana) en ymmärtänyt miksi kenenkään pitäisi maksaa käyttöjärjestelmästään (varsinkaan julkisen sektorin ollessa kyseessä) kun linux-distroja saa ilmaiseksi vaikka minkä sorttista, mutta kyllähän sen tässä ymmärtää - jos laskee omalle työajalleen mitään arvoa, nousee Ubuntun hinta äkkiä satoihin euroihin - per kone.

lähde: motifake.com

Pöytäkoneeseen koitin saada kaksi näyttöä yhtä aikaa pelaamaan mukavasti yhteen. Tämähän on jotain, mikä ainakin Windows XP:ssä on onnistunut heittämällä vuosikaudet ja mäkkipuolella vielä pidempään. Kyllä se onnistui Ubuntussakin jo neljän tunnin asentelun ja boottailun jälkeen, mutta seuraavan kerran kun koneen käynnisti uudestaan, tallennetut asetukset hävisivät. Tietenkin. Ja kun Ubuntussa ei uskottavia lepo- tai horrostilavaihtoehtoja ole...

Vaihdoin takaisin Windows seiskaan, ja työnteko sujuu ilman sen suurempaa tappelua.


Kunhan ylläpitäjä ei arvosta elämäänsä

Ubuntun esiäiti Debian on nappivalinta kevyeen palvelimeen, jonka ei tarvitse osata kummia temppuja. Sähköposti-, DNS-, tietokanta- ja FTP-palvelinten pystyttäminen on yleensä helppoa. Senkin suurin etu esimerkiksi kaupalliseen kilpailijaan IISsiin on sen ilmaisuus.

Kritiikkini siis ei koske eri linux-distrojen käyttämistä palvelinkoneissa. Se on yleensä ihan fiksua, ja jos komentorivin käyttö kiinnostaa, myös ihan näppärää.


Idealismin riemuvoitto - kuin teknologiaorientoituneet kettutytöt

Vouhkaavia propellihattuja
Lähde: jklossner.com
FLOSS-saarnaaminen vaikuttaa linux-kokeilu linux-kokeilun jälkeen yhä idealistisemmalta ja idealisemmalta propellihattuilulta. Jos pieni kunta saa melko vakaasti toimivat Windows-lisenssit vaikkapa viidellä tuhannella eurolla ja pärjää sen jälkeen yhdellä mikrotukihenkilöllä, tulee se halvemmaksi kuin asennella ilmaiset linux-pohjaiset käyttöjärjestelmät kaikkiin koneisiin, pitää useampi koulutuspäivä uuteen järjestelmään siirtymisestä, ja sen jälkeen ratkoa ongelmia vuosikaudet kun usb-tikut eivät toimi, kunnanjohtajan läppäri ei pääse kiinni wlaniin, verkkotulostin ei enää löydy eikä sillä voi tulostaa kuin mustavalkoisia A3-kokoisia yksipuolisia dokumentteja, videoneuvottelu ei onnistu kun kameralle ei löydy ajureita ja kokouspöytäkirjan kirjoittaminenkin jää haaveeksi kun sihteerin koneen akku loppuu ennen aikojaan.

Henkilökohtaisesti tein päätöksen vaikka sitten maksaa lisensseistäni, jotta pääsen vähemmällä vaivalla ja saan varmatoimisen configuraation. Mäkkeihin siirtymistäkin olen harkinnut, mutta toistaiseksi katson saavani parhaan hinta-laatu -suhteen pc-koneilla Windowsia käyttäen.

Kaksi koneistani on vieläkin dual-bootteja, mutta kun löydän kalenteristani 2-3 päivää ylimääräistä aikaa, hankkiudun niiden ylimääräisestä painolastista eroon. Tähänastisiin kokemuksiini Ubuntun kanssa nojaten voin uskoa, että se tuskin on vartin homma.

4 kommenttia:

  1. Itsellänikin on ollut ongelmia Ubuntun kanssa ja pidän käyttämääni Windows seiskaa kokonaisuudessaan parempana, mutta on sinulla kyllä ollut paljon huonoa tuuriakin Ubuntujen kanssa. Suurimmalla osalla ihmisiä (minullakaan) ei tietääkseni ole ollut noin suuria ongelmia Ubuntun kanssa.

    VastaaPoista
  2. Jaska:
    Kiitokset kommentista! Pitää huomata, että minullakin ongelmat ovat kolmessa eri koneessa. Pöytäkone on ollut ongelmattomin, lähinnä tuo kahden näytön saaminen toimintaan yhtä aikaa on ollut ongelma, sillä koneessa riittää vääntö kyllä uudempiinkin Ubuntun versioihin ja jopa Eclipseen. Tosin uusin käyttiksen versio jota olen kokeillut taitaa olla 10.10 (Maverick jotain)... Uusimmista tempuista ei ole siis tietoa.

    Kun juttelin näistä ongelmista muutaman samaa alaa opiskelevien kavereideni kanssa, sain ongelmilleni paljon vastakaikua. Samoin varsinainen syy miksi päätin nyt kirjoittaa tästä, oli appiukkoni kamppailu Ubuntua vastaan viikonloppuna - ei se päivity, ei se tunnista mokkulaa, taas se boottaa, kiintolevy ei mounttaantunut, aloitetaanko alusta...

    Ei ole valmis käyttis ei. Jos aikaa ja kiinnostusta virittelyyn on, ja joko saa siitä nautintoa niin miksipä ei - säästäähän siinä silloin rahaa verrattuna kaupallisiin ratkaisuihin. Nykyään maksan mielelläni lisenssistä, jos säästän siten kymmeniä tunteja johonkin mielenkiintoisempaan asiaan kuin komentoriviltä käskyjen laukomiseen käytettäväksi :)

    VastaaPoista
  3. Jaa... Ei itsellä ole ollut tämmöisiä ongelmia. Kun esim. google-docsit on olemassa, työhommia voi mainiosti tehdä kotoa tästäkin ubuntu-päätteestä.

    Itse olen pelaillut Ubuntun kanssa viitisen vuotta. Viimeiset pari vuotta pääsääntöisesti ongelmitta. Esim. juuri nuo mokkula-asetukset ovat mahtavia verrattuina windows-puoleen. Windowsissa käynnistät erillisen softan että saat yhteyden muodostettua! Joka kerta! Ja sinne se jää alle taas yksi erillinen ohjelma pyörimään. Ubuntussa kun kerran säätää asetukset (eikä tarvitse tehdä komentoriviltä) niin mitään kysymättä yhdistää mokkulan oikeaan verkkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiikset kommentista. Voi olla että oma kokemukseni Ubuntusta alkaa olla vanhentunutta, kun pari vuotta olen onnistunut pysymään erossa siitä :) Tuorein kokemus noin vuoden takaa, kun yhdessä koneessa kollega korjasi mokkulan (Ubuntu ei enää tunnistanut sitä) käyttämällä sitä Winkkukoneessa jonka jälkeen se pelasi taas Ubuntussakin, ja toisesta koneesta johon jostain tuntemattomaksi jääneestä syystä ei mikään kokeilluista Ubuntun versioista asentunut. Saattoi hyvinkin olla rautavika.

      Winkun puolella mokkula pelaa pääsääntöisesti ihan hyvin verkkoyhteys-valikon kautta, siis ilman erillistä asiakasohjelmaa. Toki ajurit joutuu asentamaan, mutta ne menee heittämällä mokkulan mukana tulleilta asennustiedostoilta :)

      Asiakasohjelmat taas osaltaan ovat kyllä hirveää kuraa. Veikkaan että ne on teetetty samassa paikassa kuin Samsungin Kies tai Sony Ericssonin PC Suite...

      Google docs ei mulla ihan yksinään riitä työhommiin, vaikka sitä enimmäkseen käytänkin. Välillä joutuu monipuolisempien tyylimäärittelymahdollisuuksien vuoksi käyttämään MS Officea. OpenOfficeen en ole MS Officen ostamisen jälkeen enää koskenut - järkyttävän raskasta kuraa tuohon kaupalliseen vaihtoehtoon verrattuna.

      Poista