Profiili

Oma valokuva

Helsinkiläistynyt ex-Jyväskyläläinen IT-alan yrittäjä, kirjanpitäjä, valkokaulusduunari, kauppatieteiden maisteri ja tietojärjestelmätieteen tohtoriopiskelija. Joskus saattaa lipsahtaa myös politiikan puolelle. Huhuista huolimatta en oikeasti ole kokoomusnuori, vaan lähinnä oikeistoliberaali.

Blogin kirjoittaminen on minulle ensisijaisesti keino omien ajatusten järjestelyyn aiheesta jos toisestakin. Erityisesti tekstit keskittyvät verotuksen, opiskelun, talouspolitiikan ja välillä yrittämisen tai sijoittamisenkin ympärille. Kirjanpitäjätaustani ja opintojeni vuoksi niistä aiheista voin kertoa tietävänikin jotakin.

Muita linkkejä
Yritykseni nettisivut löytyvät osoitteesta https://www.koskila.net. Mikäli asiat ja jutut joita päivittäin teen oikeasti kiinnostavat, niistäkin löytyy enemmän tietoa omilta nettisivuiltani.

22.11.2011

Opiskelijan taloussuunnittelu - osa 3, oman yrityksen edut

Tämä kirjoitus on osa artikkelisarjaa "opiskelijan taloussuunnittelu", johon kuuluvat seuraavat kirjoitukset:

  1. Opintotuki ja sen tulorajat
  2. Opintotuen optimointi
  3. Oman yrityksen edut
  4. Yksityishenkilön veroilmoitus

Kuvassa: kuka tahansa opiskelija joka viitsii
hoitaa asiansa kunnolla.
Artikkelisarjassa käyn läpi erityisesti opiskelijan, mutta osittain myös kenen tahansa muun veroja maksavan kunniallisen kansalaisen keinoja taloutensa optimointiin.




- - 




Artikkelisarjan edellisessä osassa käsittelin sitä, mitä ongelmia opintotuen tulorajoissa on, ja miten opintotuen saa hyödynnettyä parhaiten. Tässä tekstissä esittelen keinoja opiskelijana suunnitella talouttaan siten, että saat täysin laillisesti tuloistasi mahdollisimman suuren osan itsellesi. Näin sinullekin jää enemmän rahaa käytettäväksi vaikkapa hyväntekeväisyyteen tai suomalaisiin yhtiöihin sijoittamiseen - tai näin haluan ainakin ajatella... :)

Jottei kirjoitus karkaisi mielettömän pitkäksi, käsittelen tällä kertaa lähinnä oman yrityksen perustamista, ja ensi viikolla vuoronsa saavat erinäköiset vähennykset joita tuloistaan voi tehdä.



Motiivi tälle kirjoitussarjalle

En varasta, ja vaikka varastaisinkin, en
pärjäisi siinä valtiolle. Enkä nyt puhu vain veroista.
Alkuun kevyttä vuodatusta ja raskas esimerkki. Jos motiivi tämän tai edellisten kirjoitusten laatimiseen ei kiinnosta, hyppää suoraan asiaan tästä.

Facebookissa toimintani eettisyys ("varastan rahaa valtiolta nostamalla opintotukea") on kyseenalaistettu aika voimakkaasti. No, ajattelen ansaitsevani opintotukeni enemmän kuin moni muu opiskelija, ja minusta kuka tahansa joka jaksaa opiskella Kelan vaatiman päätoimisuuden rajan verran (tällä hetkellä vähintään 5op/kk) on opintotukensa ansainnut. Nykytilanne ei nähdäkseni ole reilu.

Esimerkki! Se selventänee.

Kaikki esimerkkini henkilöt opiskelevat kandi+maisterintutkintoa pseudogenetiikan alalla.
  • Opiskelija A opiskelee 45 op vuodessa, polttelee kannabista vapaa-aikanaan ja käy kerran vuodessa kavereidensa kanssa vironlaivalla nollaamassa. Hän ansaitsee opintojensa aikana opintotukea n. 30 000 euroa.
  • Opiskelija B opiskelee 45 op vuodessa. Hän elää leveästi: asuu kaupungin kalleimmassa asunnossa, ajelee mersulla töihin ja syö vain kaupungin kalleimmassa ravintolassa, sillä hänen puolisonsa on miljonääri. B ansaitsee opintojensa aikana opintotukea n. 30 000 euroa.
  • Opiskelija C:n elämän kustantavat hänen vanhempansa. Hän saa vanhemmiltaan tilille rahaa pari tonnia kuussa, mutta maksaa toki itse laskunsa. Hänkin opiskelee 45 op vuodessa, ja ansaitsee opintojensa aikana opintotukea n. 30 000 euroa.
  • Opiskelija D on onnekas. Hän saa jatkuvasti vaihtelevansuuruisia lottovoittoja opintojensa aikana, kerran jopa yhdeksän miljoonan euron päävoiton. D opiskelee 45 opintopistettä vuodessa, ja saa opintotukea opintojensa aikana n. 30 000 euroa. Lottovoitoillaan hän kustantaa kokaiiniaddiktionsa.
  • Opiskelija E ei ole yhtä älykäs tai onnekas kuin edelliset - hän ei ole rikkaissa naimisissa eikä saa vanhemmiltaan rahaa. Hän ei uskalla ottaa opintolainaa sillä hänen enonsa perhe menetti opintolainan vuoksi lopulta asuntonsa viime laman aikana eikä hän halua kokea samaa kohtaloa. E:n vaimo on työtön mutta ei saa tukia puolisonsa tulojen vuoksi. E käy töissä opintojen ohella ja pystyykin elämään ja elättämään puolisonsa ihan kivasti kahden tonnin kuukausipalkallaan. E opiskelee myös 45 op vuodessa, ja saa opintojensa aikana 0 euroa opintotukea ja pariskunta lisäksi menettää vaimon mahdolliset työttömyysetuudet E:n tulojen vuoksi.
  • Opiskelija F on juonikas ja ahkera. Hänellä on osakeyhtiö joka tuottaa 150 000 euroa vuodessa voittoa, mutta ohessa hän ehtii vielä opiskella 45 op vuodessa. F saa opintojensa aikana n. 30 000 euroa opintotukea.
  • Opiskelija G on miljonääri. Hän on viisaasti sijoittanut rahansa määräaikaisille tuottotileille, ja elääkin koroilla. Hän opiskelee 45 opintopistettä vuodessa ja ottaa elämänsä rennosti. Hän saa opintojensa aikana opintotukea n. 30 000 euroa.
  • Kuinka opintotukikin pohjimmiltaan toimii.
    Lähde: sodahead.com
  • Opiskelija H olen minä. Opiskelen keskimäärin 76 opintopistettä vuodessa, pyöritän paria yritystä ja käyn osa-aikaisesti palkkatöissäkin, ja ehdin saada opintojeni aikana opintotukea noin 20 000 euroa (loput toivottavasti sitten jatko-opintojen aikana). Lisäksi valitan, koska opiskelija E:n tilanne on niin kurja ja mielestäni niin hän kuin minäkin ansaitsisimme opintotukea vähintään saman verran kuin muutkin.

Vaikuttaako tämä tilanne nyt reilulta? Tulorajojen puolustajien mielestä toki "kaikki esimerkit ovat äärimmäisiä", mutta miten niin? Lukuunottamatta sarjalottovoittajaa esimerkit ovat ihan realistisia, ja miljonääriesimerkki on itse asiassa tulorajojen ankaran puolustajan Riikka Soitinahon alunperin esittelemä ja kuitenkin sinällään todenmukainen. Kela ei rankaise opiskelijaa avokätisistä vanhemmista, lottovoitoista tai rikkaasta puolisosta, mutta ahkeruudesta kylläkin. Miksi?



Disclaimer ja esipuhe

Ennen kuin kukaan alkaa syyttää minua veronkierrosta, laitetaan alkuun pieni lainaus selvennykseksi:
Verosuunnittelu tarkoittaa veroseuraamusten ennakointia ja edullisimman vaihtoehdon valintaa, joksi yleensä valikoituu verojen minimoiminen. - - Verosuunnittelun vaikutusaika voi olla lyhyt tai pitkä, mutta pitkälle tulevaisuuteen ulottuvaa suunnittelua saattaa vaikeuttaa lainsäädännön mahdollinen muuttuminen. Verosuunnittelu edellyttää kaikkien veromuotojen huomioon ottamista. Siksi tuloveron ohella on arvioitava muun muassa arvonlisäveron, varainsiirtoveron, varallisuusveron sekä perintö- ja lahjaveron vaikutukset. [1]
Ja vielä täydennykseksi verotusmenettelylaista (VML 28§):
Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa... 
Mikäli verovelvollinen ei tällöin esitä selvitystä siitä, että olosuhteelle tai toimenpiteelle annettu oikeudellinen muoto vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta taikka ettei toimenpiteeseen ole ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, verotusta toimitettaessa on meneteltävä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. 
Verosuunnittelussa tulee siis noudattaa järjestelmän pelisääntöjä. Kuten eräässä hienossa videopelissä sanotaan: "You can choose the game but you can't choose the rules." Sääntöjen noudattaminen on siis ensiarvoisen tärkeää.

Verosuunnittelu on siis täysin laillinen toimenpide, jossa suunnitellaan oma talous ja verotus, opiskelijan tapauksessa toki myös tulonsiirrot, ja pyritään optimaaliseen lopputulokseen - täysin laillisesti. Jotta verotus, ja itse asiassa koko yhteiskunta toimisi oikein, olisi jokaisen kansalaisen tehtävä verosuunnittelunsa kunnolla. Tällöin verojen ja vähennysten tarkoitetut vaikutukset realisoituisivat kokonaisuudessaan oikein, ja toisaalta järjestelmässä olevat mahdolliset heikkoudet ja jopa porsaanreiät tulisivat ilmi helpommin.

Opiskelijalle opintotuki on likimain poikkeuksetta merkittävä tulonlähde, ja siksi sen hyödyntäminen onkin yksi avaintekijöistä talouden suunnittelussa. Se on kuitenkin käsitelty edellisessä blogikirjoituksessani, joten en mene siihen enää sen enempää.

Laskelmissani, veroprosenteissa ja muissa luvuissa käytän vuoden 2012 tietoja sikäli kun niitä on saatavilla.


Oma yritys verosuunnittelun apuna

Ulkomaalaisen näkemys
Suomalaisesta(kin) verotusjärjestelmästä.
Kuvan lähde: http://finnisheconomics.blogspot.com/
Varmaan olennaisin tapa, jolla opiskelija voi säännöstellä tulojaan siten, että saa hänelle kuuluvat tuet ja verotuskin pysyy aisoissa, on oman yrityksen perustaminen. Käsittelen nyt kahta toisistaan aika lailla riippumatonta tarkoitusta johon opiskelija voi yrityksensä perustaa, ensin ihan elinkeinon harjoittamiseen ja toisekseen sijoittamista varten.

Lähtökohta on oikeastaan se, että Suomen verotus on monimutkainen ja tehoton sillisalaatti, ja järjestelmä perustuu siihen ettei suurin osa kansasta osaa tai jaksa vaatia oikeuksiaan. Yrittäjien ja osittain yritysten osalta verotus on vielä yksityisiä monimutkaisempi, mutta oikein tehtynä säästää paljon rahaa.


Idea ja yhtiömuodon valinta

Iso kuvio on tämä: perusta yritys, tee työsi yrittäjänä (esimerkiksi tee alihankintana työ jota muuten tekisit palkallisena), investoi, tee vähennyksiä, älä nosta tulorajaa enempää rahaa yrityksestäsi. Näin saat täydet opintotuet, maksat veron vain yrityksen voitosta ja saat palkan sivukuluihin normaalisti menevät rahat itsellesi.

Kelan sivuilla sanotaan seuraavaa: [4]
"Jos harjoitat yritys- tai elinkeinotoimintaa, sillä on tulovalvonnassa vaikutusta, jos saat toiminnan perusteella veronalaista tuloa esimerkiksi elinkeinotoiminnan tuloksena, osinkona tai palkkana."
Toteutustavoissa on kuitenkin suuria eroja. Suurin käytännön valintoihin liittyvä tekijä on yritystoiminnan mittakaava, mikä käytännössä ratkaisee myös yritysmuodon.

Pienimuotoisessa yritystoiminnassa näppärin yritysmuoto kevyen byrokratiansa ja suoraviivaisen kirjanpitonsa vuoksi on yleensä toiminimi. Se, kuten muutkin henkilöyhtiöt, kuitenkin vaatii yritystoiminnan tuloksen tulouttamisen yrittäjän saman vuoden verotukseen. Mahdollisia voittoja ei siis voi jättää yritykseen lepäilemään ja odottamaan parempia aikoja, kuten osakeyhtiön tapauksessa voidaan tehdä. Varausten tekeminen on toki mahdollista ja investointien poistojen kanssa voi toki pelata, ja toisaalta kommandiittiyhtiön tapauksessa yhtiömiesten välillä voidaan tulonjako tehdä melko vapaamielisesti, mutta that's about it. Osakeyhtiö tarjoaa paljon enemmän vaihtoehtoja.


Osakeyhtiön riskit

Olen kuullut muutamalta opiskelijalta että osakeyhtiön perustaminen estää samantien opintotuen saamisen jos omistat yrityksen osakkeista esimerkiksi yli 50%. Tästä ei juuri löydy ennakkotapauksia tai edes kokemuksia, joten oletan että kyseessä on lähinnä väärinkäsitys.

Perustelu opintotuen eväämiselle yrittäjyyden perusteella voi sinällään olla olemassa, opintotukihan on tarveharkintainen etuus. Henkilöyhtiöiden ollessa kyseessä yhtiön koko tulos realisoituu joka tapauksessa vuodenvaihteessa, jolloin Kela ei oikeastaan voi kyseenalaistaa yrityksestä tulleita tuloja. Osakeyhtiön tapauksessa yrittäjällä on kuitenkin mahdollisuus "jättää rahaa sisään firmaan", ja toisaalta jos hän on yrityksessä päättävässä asemassa, hänellä voi ehkä Kelan näkökulmasta olla mahdollisuus nostaa osakeyhtiöstä enemmän varoja käyttöönsä ja näin hänellä ei olisi tarvetta opintotuelle.

Tässä kuitenkin puututtaisiin opiskelijasta erillisen juridisen henkilön, siis osakeyhtiön, itsemääräämisoikeuteen, enkä pahalla tahdollakaan voi nähdä tällaista tilannetta lailliseksi. Eihän Kela voi määrätä opiskelijan miljonääripuolisoa rahoittamaan tämän opiskeluja - miksi siis yksityinen yritys voisi olla vastuussa opiskelijan toimeentulosta?


Pienuuden ekonomia

Suomessa palkitaan yrityksensä pienenä pitämisestä monin tavoin. Tai ehkä palkitseminen on liian voimakas sana, mutta joka tapauksessa kannustimia yrityksen toiminnan pienenä pitämiseen on monia.

Yksinyrittäjä hyötyy henkilöyhtiössä pienestä mittakaavasta merkittävästi. En itse usko oikeastaan ikinä saavani eläkettä vaikka eläkemaksuja palkastani maksankin, ja niinpä pyrin välttämään niiden maksamista silloin kun se on laillista. Yrittäjäkin on kuitenkin velvollinen maksamaan yrittäjäeläke (YEL) maksuja tiettyjen ehtojen täyttyessä.

Seuraavassa lainaus Eteran sivuilta: [5]
  • Olet 18–67-vuoden ikäinen.
  • Asut Suomessa ja työskentelet yrityksessäsi.
  • Toimit yrittäjänä yhtäjaksoisesti vähintään neljä kuukautta.
  • Et kuulu saman toiminnan perusteella muun eläkelain piiriin.
  • Työpanoksesi arvo ylittää YEL:ssä säädetyn työtulon alarajan 6 896,69 € vuonna 2011 (yläraja 156 625,00 €).
  • Olet osakeyhtiön johtavassa asemassa oleva osakas, ja omistat yksin yli 30 prosenttia tai yhdessä perheenjäsentesi kanssa yli 50 prosenttia osakkeista tai äänimäärästä.
Työtulo määritellään suurinpiirtein siten, että jos asettuisit sivuun toimestasi ja palkkaisit vapailta työmarkkinoilta työntekijän tekemään kaikki työsi, olisi hänen palkkoihinsa kuluva raha tuo työtulo. Työtulolla ei siis varsinaisesti ole mitään tekemistä yrityksesi tuloksen kanssa.

Etera ehdottaa 7000 euron työtulolla YEL-maksuksi vuodessa noin 1500 euroa [8], joten jos ei itse jaksa uskoa eläkejärjestelmään, on fiksuinta pysytellä tuon rajan alla. Eläkemaksut ovat toki vähennyskelpoisia, mutta kuluerä on silti merkittävä ja vähäisessä määrin ehkäisee intoa laajentaa yritystoimintaa.

Osakeyhtiön tapauksessa omistuksen jako useammalle taholle tarvittaessa useammalla osakesarjalla voi pelastaa yrittäjän tai yrittäjät YEL-velvollisuudesta.

Pienuudesta hyötyy kuitenkin muutenkin, kuin YEL-maksujen välttämisen. Suomessa on käytössä pienuuteen kannustava arvonlisäveron alarajahuojennus, joka toimii suurinpiirtein seuraavasti: jos yrityksesi on niin säälittävä, ettet pysty elättämään sillä itseäsi, saat tilittämäsi arvonlisäveron tilikauden päätyttyä takaisin. Todellisuudessa säälittävyyden raja on 8500 euron liikevaihto. Käytännössä siis esimerkiksi 5000 euroa arvonlisäverollista myyntiä tehnyt yritys, jonka kausi-ilmoitusjakso on koko vuosi ja jolla ei ole mitään arvonlisäverollisia ostoja vuoden ajalta, saa pitää kaiken asiakkailtaan laskuttamansa arvonlisäveron. Asiakkaat saavat kuitenkin vähentää arvonlisäveron, mikäli ovat alv-velvollisiksi ilmoittautuneita yhtiöitä, ja niinpä rahaa generoituu välissä tyhjästä, kaikki suoraan pienen yrityksen voitoksi.


Sijoitusosakeyhtiön perustamisen edut

Verkosta löytyy jo paljon tietoa osakeyhtiön eduista sijoittajalle [2], mutta kirjoitellaanpa vielä lyhyesti tähänkin. Lähden oletuksesta, että sijoitusosakeyhtiö hakeutuu elinkeinotulon verotuksen piiriin, minkä edellytyksenä on lähinnä toiminnan aktiivisuus ja voiton tavoittelu. Verotus voidaan myös tehdä tuloverolain (TVL) mukaan, mutta tällöin osa verohyödyistä hukataan.

Osakeyhtiö ei veroissa varsinaisesti voita juuri mitään. Siinä missä yksityiselle pääomatulojen vero on vuonna 2012 30 %, osakeyhtiön yhteisövero on 25 %. Yksityisen saamista osingoista verottomia on 30 %, osakeyhtiön taas 25 %. Osinkojen lopullinen veroprosentti siis on seuraavaa:

Osakeyhtiö: 25 % * 0,75 = 18,75 %
Yksityinen: 30 % * 0,70 = 21,00 %

Osakeyhtiön perustamalla siis säästää kyllä veroissa, mutta reilun parin prosenttiyksikön (siis vajaan 11 prosentin) säästö osinkojen verotuksessa ei vielä välttämättä oikein riitä perustelemaan kasvanutta byrokratiaa.

Myyntivoittojen verotus tapahtuu 25 % yhteisöverokannan mukaan, ja tällöin luovutusvoittojen veroissa säästää vielä 5 %-yksikköä (eli vajaat 17 %) verrattuna yksityiseen sijoittajaan.

Pieni esimerkki: osakeyhtiö veivaa 10 000 euron salkkua siten, että sen duraatio (kiertonopeus) on noin 1,00. Yhtiö saa vuodessa osinkoja 5 % (eli 500 euroa) ja luovutusvoittoja 20 % (2 000 euroa). Tällöin huomattavasti yksinkertaistettuna:

  • Osakeyhtiö maksaa veroja vuoden aikana:
    • 0,05 * 10 000 * 0,1875 + 0,20 * 10 000 * 0,25 = 93,75 + 500 = 593,75 euroa
  • Yksityinen maksaisi samasta salkusta veroja: 
    • 0,05 * 10 000 * 0,21 + 0,20 * 10 000 * 0,30 = 105 + 600 = 705 euroa.

Esimerkissämme siis yksityissijoittaja maksaa veroja melkein 19 % enemmän. Esimerkki ei huomioi mitään muita osakeyhtiön etuja yksityissijoittajaan nähden paitsi eri veroprosenttien luoman kilpailuedun.

Osakeyhtiöllä on lisäksi merkittävästi yksityissijoittajaa laajempi vähennysoikeus toimintaan liittyviin kuluihin. Tarpeeksi aktiivisella ja suurta salkkua veivaavalla sijoitusosakeyhtiöllä esimerkiksi on aivan luonnollista olla oma puhelin, puhelinliittymä, läppäri ja vaikkapa mokkulayhteys. Mahdollinen kulujen oikaisu yksityiskäytön osalta on toki nytkin tehtävä. Yksityishenkilökin saa tietenkin vähentää pääomatulojensa verotuksessa suoraan kaupankäyntiin liittyvät kulut, kuten välityspalkkiot ja pankin kulut, sekä tietyin edellytyksin myös esimerkiksi sijoitusmessujen lippujen hinnan, osakesäästäjien keskusliiton jäsenyyden ja vastaavia oikeasti sijoittamiseen ja säästämiseen, siis tulonhankintaan liittyviä kuluja.

Osakeyhtiön edut eivät kuitenkaan erityisesti opiskelijan näkökulmasta lopu tähän. Mikä parasta, siinä missä pääosin tappiollinenkin päiväkauppa syö opiskelijan tulorajoja mikäli yksittäiset transaktiot ovat olleet plussalla (vaikka jo kaupankäyntikulut vetäisivät kaupan miinukselle), osakeyhtiön käymä kauppa tuloutuu opiskelijalle vasta kun osakeyhtiö maksaa voittojaan hänelle osinkoina tai palkkana. Näin tuloraja ei täyty vaikka päiväkauppa tuottaisi vuodessa miljoonia, kunhan rahoja ei nosta yhtiöstä käyttöönsä.

Mielenkiintoinen mahdollisuus sisältyy myös sijoitusosakeyhtiön omistamien osakkeiden vaihto-omaisuusluonteeseen: niiden arvonalenema voidaan tilinpäätöstä tehdessä lukea tilikauden tappioksi, jolloin yhtiö voi halutessaan kuolettaa voitoista maksettuja veroja omaisuuden alenemisella.

Pienenä plussana osakeyhtiö voi lisäksi vähentää mahdollisia tappioitaan 10 vuoden ajan koko toimintansa tuloksesta siinä missä yksityishenkilön vähennysoikeus rajoittuu 5 vuoteen ja vain samaan tulolajiin.

Osakeyhtiön suurimmat haitat liittyvät siis lopulta raskaaseen byrokratiaan. Yhtiömuotojen etujen, haittojen ja byrokratian vertailua löytyy netistä kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi [6], joten jätän käsittelyn tältä erää tähän.


Voittojen kotiuttaminen osakeyhtiöstä

Yrittäjällä on useita tapoja nostaa yrityksen tekemiä voittoja omaan käyttöönsä, ja edullisin tapa ratkeaa vasta huolellisen tarkastelun jälkeen.

Osakeyhtiön omistajalleen maksama osinko on tietyin säännöin verovapaata. [3] Käytännössä vuonna 2012 yksityishenkilö voi nostaa yrityksestä käyttöönsä verottomasti (eli todellisuudessa siis vain kertaalleen verotettuna) korkeintaan 9 % yrityksen nettovarallisuudesta, mutta maksimissaan 60 000 euroa vuodessa. Siis esimerkiksi 10 000 euron osakesalkkua veivaava sijoitusosakeyhtiö, jonka opiskelija omistaa kokonaisuudessaan, voi maksaa osinkoja vuodessa 900 euroa ilman että verottaja puuttuu asiaan. Verovapaa osinko kannattaa ehdottomasti hyödyntää mikäli yrityksessä vain on nostettavia varoja!
Kikkailu kannattaa.

Osakeyhtiö voi myös maksaa omistajalleen palkkaa. Palkka on vähennyskelpoinen erä, mutta siitä pitää tietenkin maksaa myös sivukulut, ja summaa miettiessä kannattaa opintotuen tulorajat pitää mielessä.

Yhtiö toisaalta saa antaa työntekijöilleen verottomasti joitain etuja, kuten maksimissaan noin 100 euron arvoisen joululahjan. Käytännössä tämä kuitenkin vaatii jo voittojen kotiuttamista palkkana - vain osinkotuloja saavalle osakkaalle ei voi antaa työntekijälle tarkoitettua lahjaa.

Yrityksestään on mahdollista myös palauttaa rahojaan käyttöönsä omien osakkeiden ostolla ja tarvittaessa mitätöinnillä. Tällöinkin kannattaa huomioida verovaikutusten arviointi - osakkeet kannattanee myydä takaisin osakeyhtiölleen täsmälleen nimellishinnalla, jolloin verotettavaa luovutusvoittoa ei synny. Toisaalta edullinen tapa tehdä pääomasijoitus yhtiöönsä on järjestää suunnattu osakeanti, jolloin merkitsemällä lisää osakkeita rahaa saa siirrettyä yhtiöönsä ilman verovaikutuksia. Suomessa on kuitenkin käytössä varainsiirtovero, jonka perusteella joudutaan ei-pörssilistattujen osakkeiden arvosta maksamaan transaktioiden yhteydessä 1,6 % kaupan hinnasta, paitsi jos osakkeet annetaan lahjana. Lahja puolestaan on 3999,99 euroon asti veroton, tosin vain kerran kolmessa vuodessa, joten kannattaa miettiä osakkeiden nimellishinta tarkasti.[7]

Joka tapauksessa osakeyhtiön edut niin elinkeinonharjoittamisessa kuin sijoittamisessakin tulevat raskaamman byrokratian ja kovan kikkailun kustannuksella. Aikaa verotuksensa hienosäätöön saa kulumaan, voin vakuuttaa.


Opiskelijan verotuksen lopullinen optimointi jää tällä haavaa ensi viikon kirjoitukseeni - tästä tekstistä tuli jo näin aivan liian pitkä. Toivottavasti kuitenkin onnistuin hiukan avaamaan erityisesti osakeyhtiön perustamisen mahdollisuuksia kenen tahansa meistä (niin opiskelijan kuin rivikansalaisenkin) talouden suunnittelussa. Erityisesti sijoitusosakeyhtiön perustaminen houkuttaa allekirjoittanutta, vaikken vielä ole siihen asti ehtinyt.

- -

Kysymyksiä, kommentteja? Täydennän tai korjaan mielelläni tekstiäni muiden jakamien tietojen tai kokemusten perusteella, joten jätä terveisesi kommenttiosioon alempana!


- -


Lähteet
  1. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa V palstat 1157–1158.
  2. http://www.valistunutsijoittaja.com/51
  3. http://www.yrittajat.fi/verotjarahat/verotus/osakeyhtionverotus/  Listaamattomista yhtiöistä saatu osinko on verovapaata tuloa siihen saakka, joka vastaa osakkeiden arvostamislaissa (1142/2005) tarkoitetulle matemaattiselle arvolle laskettua 9 %:n vuotuista tuottoa. Osakkeen matemaattinen arvo lasketaan edellisen verovuoden päättyessä olevan nettovarallisuuden perusteella. Siltä osin, kuin verovelvollisen saamien tällaisten osinkojen määrä ylittää 90 000 euroa, osingoista 70 % on pääomatuloa ja 30 % verovapaata tuloa. Jos osinko ylittää em. 9 %:n vuotuisen tuoton määrän on tästä ylimenevästä osingosta 70 % ansiotuloa ja 30 % verovapaata tuloa. '
  4. http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/Docs/020701115956IL
  5. https://www.etera.fi/FI/YEL/YRITTAJAN_VAKUUTTAMINEN/KENELLE/Sivut/Default.aspx
  6. Esimerkiksi: http://www.lakineuvo.fi/lakineuvo/254/yritysmuodon-valinta-osakeyhti%C3%B6-vai-ammatinharjoittaja
  7. Osakkeiden siirtelystä lisää: http://www.laki24.fi/vero-varainsiirtovero-osakearvopaperi.html
  8. Eteran laskuri: https://www.etera.fi/fi/YELlaskuri/Sivut/default.aspx

4 kommenttia:

  1. http://www.taloudellinenriippumattomuus.com/2010/11/hetemaki-verottaa-sijoittajan.html

    Kommenteista poimittua:
    "Näiden suomalaisten ns. sijoitusyhtiöiden kanssa on vähän sellainen juttu kuten nimimerkki Teemu yllä jo viittasi, että hyvin usein verottaja voi sivuuttaa ne verotuksessa ja verottaa niitä TVL:n mukaan. Esimerkiksi päätoimisesti muualla palkkatyössä olevan henkilön "sijoitusyhtiötä", joka melko verkkaisesti vain holdaa osakkeita, ja jonka osoite on esim. omistajansa kotisoite jne., kohdellaan hyvin helposti TVL:n mukaan. "

    Tällainenkin asia kannattaa varmaan huomioida.

    VastaaPoista
  2. Kiitokset Jaskalle aiheellisesta kommentista!

    Kuten tekstissäni mainitsen, "Lähden oletuksesta, että sijoitusosakeyhtiö hakeutuu elinkeinotulon verotuksen piiriin, minkä edellytyksenä on lähinnä toiminnan aktiivisuus ja voiton tavoittelu. Verotus voidaan myös tehdä tuloverolain (TVL) mukaan, mutta tällöin osa verohyödyistä hukataan."

    Olen laskeskellut sijoitusyhtiön perustamisen etuja toisaalta päiväkauppaa käyvän opiskelijan, ja toisaalta varovaisemman osakesäästäjän kannalta. Varsinkin ensimmäistä opintotuen tulorajat rankaisevat armottomasti - vaikka päiväkauppa sinällään olisi vuoden aikana tappiollista, yksittäiset voitot syövät silti opintotukea pois. Varsinkin siis aktiiviselle kaupankävijälle sijoitusosakeyhtiö on todennäköisesti järkevin vaihtoehto.

    Jo linkkaamasi artikkelin kommenteista löytyy vastaus lainaamaasi kommenttiin:
    "Verottaa ei todellakaan sivuuta sijoitusyhtiötä. Olen pyörittänyt aikoinaan omia sijoituksia osakeyhtiön kautta. Kaiken kirjanpidon ja tilinpäätöksen teimme itse ja se ei vienyt kovinkaan paljon aikaa. Tuolloin tilintarkastaja oli vielä pakollinen, mutta nykyään siitäkään ei tarvitse pienen puljun mitään maksaa. Kaiken lisäksi osakeyhtiölle on helppo laittaa kaikenlaisia hankintoja, joilla saa yrityksen tulosta alaspäin."

    Verottaja ei sivuuta yrittäjän näkemystä verotuksesta EVL:n mukaan, mutta voi toki jyrätä sen yrittäjää kuultuaan mikäli toiminta ei täytä elinkeinonharjoittamisen tunnusmerkkejä.

    Lainaus valistunutsijoittaja.fi -sivustolta aukaisee asiaa lisää:
    "Kun osakeyhtiömuotoista sijoitustoimintaa verotetaan, niin yleensä verottaja suostuu elinkeinoverolain (EVL) säännöksiin, jos vain verovelvollinen sitä haluaa. EVL-verotus kuitenkin vaatii aktiivisuutta, suunnitelmallisuutta ja todellisen riskin ottoa kaupankäynnissä eikä sijoittamista vain riskittömiin (käytännössä esim valtion obligaatiot, lyhyen koron- tuotteet) sijoitustuotteisiin voida siis pitää EVL- säännökset täyttävänä sijoitustoimintana."

    Ainakin päiväkaupan kävijä siis lienee turvassa vaikkei salkku iso olisikaan, ja aktiivisesti salkkuaan hoitava opiskelijakin, erityisesti jos salkku on osittainkin velkarahalla rakennettu. Myös useamman osakkaan mukaan ottaminen auttanee, tästä allekirjoittaneella ei ole sen korkeampaa tietämystä mutta mikäli opiskelijan sijoitusosakeyhtiössä on takana itse yrittäjän lisäksi sijoittajia, vaatii verottajalta melkoista röyhkeyttä katsoa yrityksen kuuluvan TVL:n piiriin.

    Ja ainahan on mahdollista sotkea sijoitusyhtiöönsä muita elementtejä - mikään ei estä yhdistämästä tekstissäni kuvaamia kaikkia oman firman perustamisen etuja yhteen ja samaan osakeyhtiöön. Esimerkiksi laskentatoimen alan palveluita alihankintana sijoitusten hallinnoinnin lisäksi tarjoava osakeyhtiö myöskin on todennäköisesti jo selvillä vesillä.


    Suomessa lainsäädäntö on kuitenkin luonteeltaan aina tulkinnanvaraista, eivätkä ennakkotapauksetkaan sido oikeuslaitosta, ja siksi yllätyksiä voi tapahtua. Oman yrityksen perustaminen on aina riski, mutta nähdäkseni järjestelmän ominaisuuksista kannattaa hyötyä silloin kun se on laillista ja hyötyyn nähden tarpeeksi vaivatonta.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Antti mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Minua ja ehkä muitakin kirjanpidosta "innostuneita" kiinnostaisi tietää, että miten usein ja mille tilikartan tileille kirjaat osakekaupat kirjanpitoon, eli mikä olisi hyvän kirjanpitotavan mukaista? Teetkö kirjaukset kirjanpito-ohjelmaan päivittäin, kuukausittain vai kerran vuodessa välittäjän 9A-raportin perusteella? Voisitko samalla antaa esimerkin kotimaisen Oyj:n maksaman osingon kirjaamisesta? Siitä olisi suuri apu, kiitos jo etukäteen!

    T. Jussi

    VastaaPoista