Profiili

Oma valokuva

Helsinkiläistynyt ex-Jyväskyläläinen IT-alan yrittäjä, kirjanpitäjä, valkokaulusduunari, kauppatieteiden maisteri ja tietojärjestelmätieteen tohtoriopiskelija. Joskus saattaa lipsahtaa myös politiikan puolelle. Huhuista huolimatta en oikeasti ole kokoomusnuori, vaan lähinnä oikeistoliberaali.

Blogin kirjoittaminen on minulle ensisijaisesti keino omien ajatusten järjestelyyn aiheesta jos toisestakin. Erityisesti tekstit keskittyvät verotuksen, opiskelun, talouspolitiikan ja välillä yrittämisen tai sijoittamisenkin ympärille. Kirjanpitäjätaustani ja opintojeni vuoksi niistä aiheista voin kertoa tietävänikin jotakin.

Muita linkkejä
Yritykseni nettisivut löytyvät osoitteesta https://www.koskila.net. Mikäli asiat ja jutut joita päivittäin teen oikeasti kiinnostavat, niistäkin löytyy enemmän tietoa omilta nettisivuiltani.

12.12.2011

Kun kauppa ei käy, vievät kaikki tiet Ateenaan

Mitä yhteistä kriiseilevillä ns. PIIGS-mailla on?

Ei ainakaan alijäämäinen valtiontalous. Ei myöskään eteläinen sijainti. Ei sama (väärä?) hallituspuolue, eikä juuri mitään muutakaan. Yksi yhteinen tekijä löytyy: alijäämäinen vaihtotase.

Ja siitä olisi tarkoitus jutella nyt. En tarjoa hopealuotiratkaisua enkä juuri muitakaan ohjeita valtionpäämiehille, vaan ajattelun aihetta tavalliselle tallaajalle, tai se ainakin olisi tarkoituksena.

Paljon porua, vähän villoja

Graafi havainnollistaa kauniisti: valtion budjetin
ali- tai ylijäämäisyydellä on vain vähän tekemistä
valtion häviäjyyden kanssa.
Kuvan lähde: GPDE
Viime aikoina on saatu kuulla kyllästymiseen asti spekulointia, syyttelyä ja analysointia käynnissä olevan pankkikriisin, luottolaman, eurokriisin, Kreikan kriisin, tai millä nimellä tuota rakasta lastaan nyt haluaakaan kutsua, syistä, syyllisistä ja seurauksista. Syytetty on vuoroin laiskoja kreikkalaisia, ahneita espanjalaisia, pahaa EU:ta, maahanmuuttajia, uusliberalismia, sosialismia ja varsinkin kaikkia muita.

Puhuttaessa "Kreikan kriisistä", annetaan suhteettoman paljon painoa valtionvelalle. Se on merkittävä tekijä arvioidessa valtioiden tämän hetken ongelmia, muttei suinkaan syy niihin. Esimerkiksi Japanin valtionvelka on vuosikausia ollut yli 200% sen BKT:sta (vrt. Kreikalla noussut vasta nyt 150%), mutta vaihtotase on ollut ylijäämäinen ja kansa on pärjännyt mainiosti. Valtionvelkaan kiinteästi sidoksissa oleva valtiontalouden alijäämä ei sekään selitä kriisimaita - neljästä pahimmasta häviäjämaasta kahdella, Espanjalla ja Irlannilla, on budjetti jopa ollut vuosia ylijäämäinen ennen kriisiä. Vasta massiivinen elvytys samanaikaisen verokertymän laskuun yhdistettynä on vetäissyt budjetit reilusti miinukselle. Keynesiläisen talouspolitiikan hienouksia - hyvinä aikoina pitäisi osata säästää jotta huonoina aikoina olisi millä elvyttää. Ei onnistu poliitikoilta...

No joo. Joka tapauksessa muutamat blogistit uskaltavat poiketa uutisoinnin ja kirjoittelun yleisestä linjasta. Yhden fiksuimman, mutta aika vähälle medianäkyvyydelle jääneen huomion on tehnyt rapakon takana vaikuttava ekonomisti ja konsultti (hyi kuinka tuolla sanalla onkaan paha kaiku..) Kash Mansori, joka blogissaan käsittelee muun muassa vaihtotaseen ennustamiskykyä viimeaikaisten kriisien kohdalla.


Mikä sitten on vaihtotase?

Yllä kuvattujen maiden vaihtotaseita.
Vaihtotase muodostuu kauppataseesta (tavaravienti - tavaratuonti), palvelutaseesta (palveluiden vienti - palveluiden tuonti) ja pääomaeristä. Käytännössä vaihtotaseen ali- tai ylijäämä on valtiolle sama, kuin tulos yritykselle - se kertoo, paljonko yritys teki voittoa tai tappiota tilikautensa aikana.

Vuodesta toiseen alijäämäinen vaihtotase johtaa kansantalouden velkaantumiseen. Tästä ei ole suorana seurauksena valtionvelan kasvu, mutta käytännössä koko yhteiskunnan kärsimys kyllä. Homma on oikeastaan aika simppeli: jos kulutetaan enemmän kuin tuotetaan, velkaannutaan. Eikä tämä tapahdu vain valtiolle (joskin yleensä sillekin), vaan myös yksityiselle sektorille.

Toisin kuin yritykselle, valtiolle (tai yhteiskunnalle) ei kuitenkaan velkaantumisesta ole oikein mitään hyötyä. Velanhoitokulut vain ahdistavat budjettia ja toisaalta huonolla tuurilla työllistävät vielä muutaman hyväpalkkaisen byrokraatin lisää valtiokonttorin raskaita rattaita öljyämään.

Vaihtotaseen trendi yksinkertaistettuna tekee eron kehittyvien ja taantuvien maiden välillä - ja jos vertaillaan vain kehittyneitä maita (kuten EU-maita), voidaan tehdä ero taloutensa huonosti ja vähemmän huonosti hoitaneiden valtioiden välille.


Mikä neuvoksi?

Vaihtotaseen nostamiseksi plussalle ei ole montaa keinoa, eivätkä ne harvatkaan ole välttämättä kivoja. Muutamat maat ovat turvautuneet tuontitulleihin suojatakseen omaa (tehotonta) tuotantoaan ja kerätäkseen samalla veroja, mutta niistä on usein enemmän haittaa kuin hyötyä, kuten Norjan voi -casessa nähtiin. Voin kilohinta katukaupassa on nyt toistasataa euroa - tämä tuskin on ainakaan kuluttajien etu... Käsittelin tuontitulliasiaa jo avoimessa vastineessani Hannu Tiaisen kommunistikirjoitukseen, joten ei siitä sen enempää. Eikä liene yllätys, että kommunisti-Hannu ei ikinä viitsinyt vastata kirjoitukseeni...

Vaihtotasetta voidaan myös pyrkiä parantamaan devalvoinnilla, joka perinteisesti "helppona keinona" velkojen sosialisointiin on ollut (keskusta-)vasemmiston suosiossa (hallituksen vastuupuolueena devalvointivuosina on ollut SDP, SKDL tai ML), mutta joka samalla potkii kansalaisia päähän raskaasti ostovoiman heikentyessä ja inflaation kiihtyessä. Euron myötä mokoma menneisyyden jäänne on onneksi ainakin toistaiseksi historiaa.
Suomen talouden syklisyys on hurja, mutta talous on
toistaiseksi ollut melko turvallisella uralla. Tämän vuoden
ennuste on kuitenkin jo laskenut tämän graafin
esityksestä.

Keinoja on muitakin, mutta oikeasti ainoat kestävät tavat taseen parantamiseen ovat tuonnin vähentäminen ja viennin kasvattaminen - ja näiden molempien toteuttamiseen järkevin ja kauaskantoisin keino on yritysystävällisen liiketoimintaympäristön luominen. Valtionyhtiöistä ja julkisesta sektorista ei tässä juuri ole apua, joskin VR:n tietotaitoa raideliikenteen sössimisestä voitaisiin ehkä viedä erinäisille terroristi- ja sissiryhmille maailmalle, ja entisen valtionyhtiö Tiedon cybersodankäyntitaidot voisivat olla eräänlainen vientivaltti myöskin...


Kuinkas meidän lintukodossa?

Suomen tilanne ei ole yhtä paha kuin ns. häviäjämaiden, mutta alaspäin mennään. Vientiteollisuuden yhäkin pyörittämä maamme kärsii arvokkaasta eurosta, kalliista työvoimasta ja epästabiilista liiketoimintaympäristöstä. Suomeen investointi ei juuri kannata, mutta onneksi jo olemassaolevalla kalustolla voidaan vielä tuottaa paperikoneita Kiinaan ja Brasiliaan rakennettaviksi.

Tilanne ei ole toivoton, vaikka 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun hyvien vuosien lukuihin tuskin enää ikinä päästäänkään. En pyri, enkä edes pysty tässä kirjoituksessa tarjoamaan ratkaisua Suomen (tai muiden maiden) talousongelmiin.

Vaihtotasetta kannattaa kuitenkin seurata, ja lukea uutisensa kriittisesti.


Lähteet

4 kommenttia:

  1. Viisasta tekstiä taas.

    VastaaPoista
  2. Eikös muuten Suomen vaihtotase ole tänä vuonna painunut alijäämäiseksi? kö,kö? 1.3mrd e.

    http://www.suomenpankki.fi/fi/tilastot/maksutase/Pages/index_2011_12_15.aspx

    VastaaPoista
  3. Kiitokset kommenteista!

    Suomen vaihtotase on tosiaan alijäämäinen niin vuoden 2011 luvuilla, 12kk liukuvalla keskiarvolla kuin parin viime kuun arvoillakin mitattuna. Suunta on siis sama kuin Kreikalla ja monella muulla possumaalla - alaspäin.

    Kun yhteiskunnan käytössä olevat varat vähenevät, täytyy joko ottaa lisää lainaa (mihin ei kohta ole enää varaa, mutta mitä poliitikot koko ajan tekevät) tai ryhtyä leikkauksiin. Leikkaava poliitikko tosin ei enää seuraavalla kaudella pääse eduskuntaan, joten on mukavampi ottaa vaan lisää lainaa...

    VastaaPoista