Profiili

Oma valokuva

Helsinkiläistynyt ex-Jyväskyläläinen IT-alan yrittäjä, kirjanpitäjä, valkokaulusduunari, kauppatieteiden maisteri ja tietojärjestelmätieteen tohtoriopiskelija. Joskus saattaa lipsahtaa myös politiikan puolelle. Huhuista huolimatta en oikeasti ole kokoomusnuori, vaan lähinnä oikeistoliberaali.

Blogin kirjoittaminen on minulle ensisijaisesti keino omien ajatusten järjestelyyn aiheesta jos toisestakin. Erityisesti tekstit keskittyvät verotuksen, opiskelun, talouspolitiikan ja välillä yrittämisen tai sijoittamisenkin ympärille. Kirjanpitäjätaustani ja opintojeni vuoksi niistä aiheista voin kertoa tietävänikin jotakin.

Muita linkkejä
Yritykseni nettisivut löytyvät osoitteesta https://www.koskila.net. Mikäli asiat ja jutut joita päivittäin teen oikeasti kiinnostavat, niistäkin löytyy enemmän tietoa omilta nettisivuiltani.

27.2.2012

Taas yksi argumentti perustulon puolesta.. Tai ainakin nykyistä huonoutta vastaan!

Hajoilin aiemmin nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän huonouteen kokonaisen blogipostauksen verran. Hajoilu kuitenkin jatkuu.

Työkkäri on saanut jo pitkään paljon negatiivista palautetta tehottomuudestaan. Jo äitini opiskeluaikoina oli laajalti tiedossa, ettei edes kesätöitä ikinä saanut työvoimatoimiston kautta, vaan aina joko omalla aktiivisuudellaan ja erinomaisuudellaan... Tai sitten suhteilla. Opiskelijat ja oikeat työttömät jotka luottivat vain työkkäriin saivat pakkolomailla kesänsä.

Tilanne ei tähän päivään mennessä ole muuttunut miksikään. Tuttavapiiristäni en varmaksi tiedä ketään, joka olisi saanut työkkäristä ns. oikeita töitä - siis töitä joissa paitsi työllistetään, myös maksetaan palkkaa. Erilaista pompottelua ja harjoitteluita ja muuta motivoivaa on saanut kokea useampikin, ja joku on sentään saanut lyhyen määräaikaisen työsuhteen.


Jos Puolustusvoimat on "suuri laiva" (joka kääntyy hitaasti), niin työkkäri on tämä

Työkkäri, ja sen taustalla olevat poliitikot reagoivat tietenkin palautteeseen hitaaseen tapaansa. Kuunneltuaan kritiikkiä vuosikymmenet, poliitikot päättivät "jo" viime vuosikymmenen lopulla ryhtyä radikaaleihin uudistuksiin, ja muuttivat työvoimatoimistojen nimet työ- ja elinkeinotoimistoiksi. Tällä uudelleenbrändäyksellä pyritään tietysti positiivisempaan imagoon ilman että mitään on oikeasti tarvis tehdä. Tämä lienee onnistunut yhtä hyvin kuin julkisen sektorin hankkeet yleensäkin, eli taas saatiin rahaa palamaan ja otettua töihin lisää byrokraatteja... Eikä mikään muuttunut.

Juttelin erään tällä hetkellä työttömänä olevan kaverini kanssa. Hän on aktiivisesta työnhaustaan huolimatta ehtinyt olla nyt jo hetken aikaa työttömänä, sillä hänen asuinpaikkakuntansa kuuluu valitettavasti ns. rakennemuutoskuntiin. Paikallinen Työ- ja elinkeinotoimisto järjesti työttömille työnhakijoille erilaisia hyödyllisiä ja osaamispääomaa monin tavoin kartuttavia kursseja. Näitä kursseja yleensä yhdistäviä tekijöitä ovat hyödyttömyys, passivoivuus ja pakollisuus, mutta tällä kertaa tulossa oli vaihteeksi jotain mielenkiintoisempaakin: yhdessä kunnan kanssa pienehkölle porukalle järjestetty kurssi, jolta muutama henkilö työllistettäisiin kunnalle töihin. Valoa tunnelin päässä oli siis ehkä jo näkyvissä: luvassa ei olisi siis varmaa paikkaa, mutta huomattavasti normaaleita aktivointitoimenpiteitä (ilmaistyö, palkaton harjoittelu, selänhierontakurssi...) motivoivampi ja edes teoreettisen mahdollisuuden työllistymiseen tarjoava kurssi. Myös niille, joita kunta ei heti huolisi, pyrittäisiin kurssin puitteissa etsiä edes määräaikaista duunia.

No onhan se harmaata taloutta, mutta jos töitä ei saa mistään niin parempi tuokin kuin ei mitään.
Kaverini totesi, että kannattaahan tuota yrittää, ja ilmoittautui kurssille. Toivo kurssin jälkeen odottavasta kunnan duunista, vaikkakaan ei varmasta sellaisesta, oli edes pieni ilo työttömälle. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Työkkäri onnistui vanhojen, hyväksi havaittujen toimintatapojensa orjallisessa noudattamisessaan yllättämään jälleen. Eli siis onnistui jälleen kerran palauttamaan asiakkaansa toiveista ja pilvilinnoista maan tasalle. Ei tässä maassa toiveikkuutta kaivata.


Kaverini sai siis hiukan ennen kurssin alkua kuulla olevansa varasijalla numero 3 - työkkäri oli vapaaehtoisten, motivoituneiden, töitä etsivien työttömien sijaan valinnut kurssille ensin kourallisen oikein kunnon vanhan liiton työnvieroksujia. Nämä eivät siis olleet itse hakeneet kurssille (tietenkään!) vaan heidät pakotettiin osallistumaan. Tai oikeassa elämässä varmaankin Puolustusvoimien tyyliin määrättiin vapaaehtoisiksi. Muutama jäljelle jäänyt paikka täytettiin sitten "tarveharkintaisesti" vapaaehtoisista.

Kaverini sai työkkäriin asiasta soittaessaan kuulla aivan suoraan olevansa liian aktiivinen työnhakija päästäkseen kurssille. Kurssille, jonka osallistujista parille luvattiin heti töitä, ei siis otettu sinne pyrkivää työhaluista nuorta, vaan mieluummin ne samat denat ja Wespat, jotka eivät ennenkään ole menneet heille osoitettuihin työharjoittelupaikkoihin tai tulleet paikalle sovittuihin koulutuksiin.

Eihän tämän toisaalta kenellekään kai pitäisi tulla yllätyksenä. Työkkärin tilastoissa näyttää varmasti hyvältä, jos he saavat edes jonkin näistä kaikista epätodennäköisimmin työllistyvistä yksilöistä tällaisen "varman työpaikan" tarjoavan kurssin kautta työllistettyä, ja ne työnhakijat jotka ovat tähän asti jaksaneet olla aktiivisia työnhaussaan, myös jaksavat sitä olla jatkossakin ainakin todennäköisemmin kuin ne jotka ovat jo toivonsa menettäneet. Tietysti vähän huonoa kuvaa toiminnan tavoitteista ja laadusta antaa se, että ensin pyritään viemään työttömiltä työhalut, ja sen jälkeen pakotetaan heidät kurssille jolle olisi vapaaehtoisiakin tulijoita, ja lopuksi tarjotaan työpaikkaa jota työtön tuskin tässä vaiheessa enää jaksaa tai haluaa pitää.

Joku voisi kysyä, että onko tässä enää mitään järkeä?

Loppuun vielä mainittakoon, että Työ- ja Elinkeinoministeriön toimintamenoihin vuodelle 2012 on budjetoitu melkein 54 000 000 euroa. Useimmilta aloilta rahaa leikataan pois, mutta niin vain työkkärin byrokraateille syydetään taas vajaat 3% enemmän rahaa kuin edellisenä vuonna, vaikka meno jatkunee täsmälleen samanlaisena kuin tähänkin asti. Eli aika masentavana.


PS. Kaikkien kuvien lähde: Naurunappula

2 kommenttia:

  1. Työvoimatoimisto on vain yksi esimerkki julkisen toiminnan tehottomuudesta ja siitä millaisiin veronmaksajilta kynitään rahaa.

    Totuus on kuitenkin se, että tässäkään maassa työ ei tekemällä lopu ja työpaikan saaminen - niin kuin kaikki muukin tässä elämässä - on loppujen lopuksi kiinni työnhakijasta itsestään.

    - Laissez-faire Suomeen

    VastaaPoista
  2. Anonyymi:
    Olen paljolti samaa mieltä kanssasi. Töitä löytyy vaikka kuinka, valitettavasti kysyntä ja tarjonta kohtaavat huonosti niin taidollisesti, ajallisesti kuin maantieteellisestikin.

    Tällä hetkellä hyvin suuri osa IT-alan yrityksistä kärsii työvoimapulasta. Samaan aikaan kuitenkin it-alan koulutuksen saaneita insinöörejä on työttömänä enemmän kuin koskaan, koska eivät halua tai osaa tehdä alan töitä, eivätkä siksi pysty purkamaan työvoimapulaa. "Onneksi" intiaaneja ja virolaisia koodareita on tarjolla vaikka kuinka...

    VastaaPoista