Profiili

Oma valokuva

Helsinkiläistynyt ex-Jyväskyläläinen IT-alan yrittäjä, kirjanpitäjä, valkokaulusduunari, kauppatieteiden maisteri ja tietojärjestelmätieteen tohtoriopiskelija. Joskus saattaa lipsahtaa myös politiikan puolelle. Huhuista huolimatta en oikeasti ole kokoomusnuori, vaan lähinnä oikeistoliberaali.

Blogin kirjoittaminen on minulle ensisijaisesti keino omien ajatusten järjestelyyn aiheesta jos toisestakin. Erityisesti tekstit keskittyvät verotuksen, opiskelun, talouspolitiikan ja välillä yrittämisen tai sijoittamisenkin ympärille. Kirjanpitäjätaustani ja opintojeni vuoksi niistä aiheista voin kertoa tietävänikin jotakin.

Muita linkkejä
Yritykseni nettisivut löytyvät osoitteesta https://www.koskila.net. Mikäli asiat ja jutut joita päivittäin teen oikeasti kiinnostavat, niistäkin löytyy enemmän tietoa omilta nettisivuiltani.

5.3.2012

Ydinvoiman suhmurointi mallia valtiovalta

Jälleen kerran viime viikkoina on saatu lukea kummallisia uutisia lehdistä, kun rakas valtiovaltamme soutaa ja huopaa ydinvoimakysymyksissä. Tempoiluun ja typerään politiikkaan olisi varmaan pitänyt jo ehtiä tottua, mutta silti ärsyttää, kun uutisista saa lukea taas uusista typeryyksistä.

Tällä kertaa silmiini osui uutinen saksalaisesta pörssiyhtiöstä, jonka tuottamat ydinjätteet valtio ajatteli sijoittaa suomalaisen valtionyhtiön vaivalla kuoputtamaan loppusijoitusluolaan. Sillä kyllähän veronmaksajilla on rahaa, ja saksalaiset tarjoavat parhaat synttärijuhlat. Tässä kirjoituksessa kuitenkin tämänkin farssin taustasuhmuroinnista hiukan lisää.



Uusliberaalia hapatusta pienin poikkeuksin

Vaikka itse olenkin paremman väen silmissä uusliberaali, hyväksyn rajoituksia ja valvontaa tietyissä asioissa. Yksi niistä on energiantuotanto. Esimerkiksi ydinvoima, joka muutoin on erinomainen energianlähde, voi huonosti toteutettuna olla verraten vaarallistakin. Toki jopa huonosti valvottuna sen tappavuus yleensä häviää hiilivoimalle, poislukien nyt hyvin paikallinen taso (kuten kenties Prypiatin kaupunki vuonna 1986). Silti mielestäni on hyvä, että jokin tehokas ja ulkopuolinen instanssi hoitaa ainakin jonkinlaisen valvonnan mm. jätteiden hävitystä ja voimalan toiminnan yleistä turvallisuutta koskien.

Yllätys yllätys - Suomessa tilanne ei sentään ole näin hyvä. Meillä on kuitenkin liuta erilaisia virastoja, ministeriöitä ja laitoksia, joilla riittää resursseja perustaa komiteoita ja työryhmiä, jotka sitten asettavat selvitysmiehiä ja palkkaavat tarkastajia, jotka suorittavat selvityksiä ja tarkastuksia ja antavat lopulta raportteja, jotka printataan kolmena kappaleena ja arkistoidaan. Arkistosta voidaan sitten jälkeenpäin katsella, mikä oli pielessä, tai jos hyvin käy, Iltalehden reportteri on lahjonut tiensä tarkastelemaan arkistokappaleita ja tekee jutun voimalan puutteista riippumatta siitä oliko niitä vai ei.


Suomen ydinvoimahistoria on valtionyhtiön ja herrakerhon menestystarina

Suomessa on tuotettu perinteisesti noin neljännes sähköstä ydinvoimalla. Uraania jauhaa kaksi ydinvoimalaa, joissa molemmissa toimii kaksi yksikköä. Ensimmäinen näistä yksiköistä, Loviisa-1, on jauhanut sähköä jo vuodesta 1977, ja myöhemmät yksiköt on rakennettu vuosina 1972, 1974 ja 1975. Hieman oikoen voinee sanoa, että näillä kohtuullisen turvallisilla ydinvoimaloilla on vältetty tilanne, jossa rajan takaa ostettaisiin kovin paljon suomalaisten viranomaisten valvovan silmän kantamattomissa olevissa yksiköissä - olkoon ne sitten tappavaa hiiltä tai vaarallista ydinvoimaa käyttäviä yksiköitä - tuotettua sähköä.

Vuonna 2010 Suomessa kohuttiin uusien ydinvoimaloiden rakentamisesta. Uusien lupien määrää ei (ainakaan virallisesti) oltu lyöty lukkoon etukäteen. Hakijoita oli kolme, saksalaistaustainen Fennovoima, suurten sähkö- ja teollisuusyhtiöiden omistama TVO ja valtionyhtiö Fortum. Näistä TVO:lla ja Fortumilla on jo kokemusta ydinvoimasta Suomessa, Fortumilla hyvää ja TVO:lla huonoa.

Havainnekuva sieltä rajan toiselta puolen.
Huonolla ydinvoimakokemuksella viittaan tietysti Arevan yritykseen saada edes jonkinlainen nuhapumppu pyörimään Olkiluodon ydinvoimalan kolmantena yksikkönä. Veikkaan, että Olkiluoto-4 on valmis ennen kolmosta. Syyksi heitän populistisesti ranskalaisen valtionyhtiön tehokkuuden, ydinvoimalatyömaan pääurakoitsija Areva NP on pääosin emo-Arevan omistama, josta taas 73% omistaa Ranskan valtion energiantutkimuslaitos CEA ja yli 10% Ranskan valtio. Tämä yhdistettynä suomalaiseen virkamiestyöhön ja soppa on kasassa.

Tilaaja projektissa on yksityinen herrakerho, mutta eipä sekään ammattimaista tilauksen muotoilua vielä takaa. Herrakerholla tarkoitan vanhojen, pienten, paikallisten sähköyhtiöiden ja parin ison osakeyhtiön omistamaa yritystä, jossa näillä omistajilla on edustus ja jonka päätökset tehdään saunassa istuessa sikaria poltellen ja konjakkia nauttien. Tai näin kuvittelen.


Valtioluokan suhmurointia

Suomessa valtio näyttää viime vuosina pyrkineen lähinnä ampumaan itseään jalkaan. On mielestäni varsin ymmärrettävää, että herrakerho TVO:lle annettiin lupa vielä yhden yksikön rakentamiseen. Kun Olkiluoto-3 viivästyy 2030-luvulle, tarvitsee yhtiö lisää kapasiteettia korvaamaan käytöstä poistuvat yksiköt, ja TVO:lla on lisäksi yhdessä Fortumin kanssa työn alla loppusijoituspaikka korkea-aktiiviselle jätteelle.

Tätä loppusijoituspaikkaa työstää herrakerhon ja valtionyhtiön yhteisyritys (kuulostaa lupaavalta?) Posiva, ja suunnitelmat "Onkalon", korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoituspaikalle ovat pitkällä. Suunnitelmat on laadittu lähtökohdasta että jäte voidaan toisaalta jättää kiven sisään pysyvästi, toisaalta se voidaan teknologian kehityttyä nostaa vähällä vaivalla uudelleenkäsiteltäväksi. Keski- ja matala-aktiivinen jäte vaatii vain muutaman sadan vuoden eristyksen, mikä ei ole kallioperämme verraten staattinen tila huomioiden suuri ongelma, ja tämäkin puoli yhtiöillä on enemmän tai vähemmän jo hoidossa.

Palataan taas siihen jalkaan ampumiseen. Nyt siis yksi lupa annettiin TVO:lle, mutta toinen ei päätynytkään loogisimmalle vaihtoehdolle. Toista ydinvoimalalupaa ei saanut pitkän ydinvoimakokemuksen jo kerännyt yhtiö, jolla on osuus ydinjätteen loppusijoitusta hoitavassa Posivassa ja jonka jauhamista ydinvoimaeuroista puolet menee suoraan julkista terveydenhoitoa ja ilmaista koulujärjestelmää kustantamaan, ja joka olisi uudella ydinvoimalayksiköllään voinut tuottaa vieläpä kaukolämpöä pk-seudulle. Ei, tämä firma sai jäädä rannalle ruikuttamaan. Puhun nyt siis Fortumista, firmasta jonka jättäminen ilman lupaa (varsinkin kilpailijat huomioon ottaen) oli vähintäänkin epäloogista.

Niin, ne kilpailijat. Mikäs niissä oli vialla? TVO:ssa ei paljoakaan, mutta mietitäänpä seuraavaksi Fortumin selättänyttä Fennovoimaa.

Siinä sitä vaihtoehtoa vielä ydinvoimalle.
Yritys eroaa herrakerhosta ja valtionyhtiöstämme yhdellä fundamentaalisella tavalla: sen tuottamasta sähköstä yli kolmannes menee suoraan saksalaiselle pörssiyhtiö E-ONille. Loput sähköstä jaetaan mm. sellaisten ihailtavien ja kerrassaan eettisten kotimaisten yhtiöiden kesken kuin S-Ryhmä, Kesko, Talvivaara ja Atria. On mukana toki taas liuta paikallisia sähköyhtiöitäkin. Suuri osa firman voitosta menee siis saksalaiselle pörssiyhtiölle, ja loput hyväveliyhtiöille Suomeen. Paikalliset sähköyhtiöt saavat sitten murusensa lopuksi.

Fennovoimalla ei ole kokemusta ydinsähköstä. Osakas E-ONilla sitä on, ja yhtiö onkin suuressa viisaudessaan valinnut Pyhäjoen (haiseeko muuten aluepolitiikka?) ydinvoimalayksikön rakentajaksi joko Toshiban tai vaihtoehtoisesti suomalaisten sydämistä erityisen tilan jo lunastaneen Arevan. Yhtiö tulee siis lopulta tuottamaan hyvin vähän sähköä kuluttajien myyntiin (paitsi tietysti E-ONin osuuden, jonka voitot menevät niille jo aiemmin mainituille saksalaisille), vaan keskittyy tuottamaan halpaa sähköä omistajilleen - suuryrityksille. Näin ainakin teoriassa asiakkaidensa parasta ajatteleva ja valtiolle läjäpäin rahaa tuottava Fortum hävisi suuryritysten hyvävelikerhon ja saksalaisen pörssiyhtiön yhteisyritykselle. Näin sitä hyvinvointia taas rakennetaan poliittisilla päätöksillä.

Lopullisten ydinvoimalalupien myöntämisen perusteista voi toki olla mitä mieltä vain, mutta päätös vaikuttaa silti tasan typerältä. Oma johtopäätökseni on, että Fennovoima onnistui paremmin kestityksissä, saunailloissa ja syntymäpäiväjuhlien järjestämisessä ministereille kuin Fortum.

Summataanpa vielä. Jätän TVO:n tästä vertailusta ulos, sillä sen ydinvoimalupaa vastaan minulla ei kummemmin ole mitään, mutta Fennovoiman valintaa Fortumin sijasta kummeksun kovasti.

Fortum

  • Yli 50% jaetusta voitosta valtion käyttöön, lopusta suuri osa suomalaisille pien- ja eläkesijoittajille
  • Aiempaa ydinvoimakokemusta Suomesta
  • Ydinvoimalayksiköt valmistuivat suurin piirtein ajoissa ja ovat toimineet luotettavasti
  • Synergiaetuja jäähdytyslämmön käytöstä pk-seudun kaukolämpönä
  • Uusi ydinvoimalayksikkö olisi rakennettu jo olemassaolevien välittömään yhteyteen
  • Loppusijoituspaikka työn alla (Posiva)

Fennovoima
  • Hyöty saksalaiselle pörssiyhtiölle ja muutamalle suomalaiselle suuryritykselle
  • Ei aiempaa ydinvoimakokemusta Suomesta
  • Harkitsee Arevaa pääurakoitsijaksi
  • Ydinvoimala sijaitsee alueella jossa on jo merkittävää sähkön tuotantoa vesivoimalla (ja lisää olisi rakennettavissa) mutta sähkön kuluttajat ovat pääosin kaukana
  • Uusi ydinvoimala rakennetaan ns. hevon kuuseen - kauas kaikesta
  • Ei loppusijoituspaikkaa tiedossa

Täytyy tosin todeta, että valtiomme suuressa viisaudessaan ja pitkäjänteisyydessään ensin katkaistuaan Fortumin siivet pyrkii myös hyötymään noin 40%-sesti Fortumin rahoilla pyörivän Posivan tunneleista myös Fennovoiman ydinjätteen loppusijoituspaikkana. Siinä ei paljon Olkiluodon asukkaiden tai yhtiön omistajien Fortumin ja TVO:n mielipide paina, kun valtion mielivalta puhuu.

Ymmärrettävästi tilanne on Fennovoimalle herkullinen - muut tekivät työt ja tutkimuksen loppusijoituspaikasta, pätevin ehdokas ydinvoimaluvan saajaksi sivuutettiin (alue)poliittisista syistä ja suuryritykset saavat valtion siunaamaa halpaa sähköä myös saksalaisten sijoittajien hykerrellessä.

Minusta homma ei kuitenkaan mennyt ihan oikein. Ydinvoimala-asioita on vaikea tehdä oikeasti markkinavetoisesti, mutta valtio saisi mielestäni väliintuloissaan noudattaa edes jonkinlaista logiikkaa - tai edes etäisesti ajatella kansalaistensa etua. Mutta ei Suomessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti