Profiili

Oma valokuva

Helsinkiläistynyt ex-Jyväskyläläinen IT-alan yrittäjä, kirjanpitäjä, valkokaulusduunari, kauppatieteiden maisteri ja tietojärjestelmätieteen tohtoriopiskelija. Joskus saattaa lipsahtaa myös politiikan puolelle. Huhuista huolimatta en oikeasti ole kokoomusnuori, vaan lähinnä oikeistoliberaali.

Blogin kirjoittaminen on minulle ensisijaisesti keino omien ajatusten järjestelyyn aiheesta jos toisestakin. Erityisesti tekstit keskittyvät verotuksen, opiskelun, talouspolitiikan ja välillä yrittämisen tai sijoittamisenkin ympärille. Kirjanpitäjätaustani ja opintojeni vuoksi niistä aiheista voin kertoa tietävänikin jotakin.

Muita linkkejä
Yritykseni nettisivut löytyvät osoitteesta https://www.koskila.net. Mikäli asiat ja jutut joita päivittäin teen oikeasti kiinnostavat, niistäkin löytyy enemmän tietoa omilta nettisivuiltani.

23.4.2012

Merja "kyllä autoilija maksaa" Kyllönen: työnantajan kulut kuuluvat työntekijän maksettaviksi!

Suomen kilpailukyvyn parantamisesta puhutaan harva se päivä, mutta käytännön toimenpiteet ovat jääneet vähiin. Poikkeuksia ja uusia sääntöjä on sentään saatu lisättyä, joten kirjanpitäjien työllisyys on onnekseni taattu vuosikausiksi eteenpäin - kunhan asiakkaat eivät kaikki menisi konkurssiin.

Vasemmistoliittoa edustava liikenneministeri Merja "GPS-pohjainen autoilijoiden vakoilujärjestelmä autoilijoiden kustannuksella joka autoon / Pakollinen alkolukko autoilijoiden itse kustannettavana joka autoon" Kyllönen on viisaudessaan keksinyt jatkuvalla syötöllä tapoja rahastaa erityisesti autoilijoita. Kuten tiedettyä, tässä julkisen liikenteen kehitysmaassa vain autoilijan kukkaro on pohjaton. Kyllönen jatkaa hyväksi havaitsemallaan linjalla, ja puoltaakin nyt seuraavana sydämen asianaan kilometrikorvausten heikennystä.


Mistä on kysymys ja ketä tällä kertaa potkitaan päähän?

Realistinen vaihtoehto yritysmaailmassa.... NOT
Kilometrimäärälle, jonka työnantaja voi korvata omalla autollaan työnantajan ajoja ajavalle työntekijälle, ollaan siis asettamassa maksimiraja. Tämä raja on 15 000 kilometriä, eli noin 58 kilometriä per työpäivä. Ei kuulosta paljolta jos työnkuvaan todella kuuluu matkustamista?

Myös tämän rajan tultua täyteen työnantaja voisi korvata työntekijän tekemiä matkoja, mutta veroton osuus olisi vain puolet aiemmasta. Käytännössä siis työnantajan työntekijälle maksama kulukorvaus muuttuu veronalaiseksi tuloksi.

Kyllönen perustelee osuvasti ehdotustaan Taloussanomissa: "[kilometri]korvausten tulisi kohdentua niille, joille auto on konkreettinen työväline."

Looginen ratkaisu tähän: Rajataan korvaus 15 000 km / v, jotta niiden, joille auto on konkreettinen työväline, ja joille kilometrejä siis kertyy aikalailla, täytyy joko lopettaa työt kannattamattomina, vaatia työnantajaansa ostamaan heille auto, tai edes tarjoamaan autoetu. Kilometrikorvaus siis kohdennetaan nimenomaan niille, joille auto ei ole konkreettinen työväline.


Taksin takapenkiltä on hyvä huudella

Mitä tästä sitten seuraa? Helppoa: työttömyys lisääntyy kun yhä harvemmalle on kannattavaa tehdä töitä. Kilpailukyky huononee, kun yhä useampi yritys joutuu investoimaan autoihin tai maksamaan työntekijöilleen autoetua saadakseen työt tehtyä. Kansalaisille tarjottujen palveluiden taso laskee, kun yhä harvemman yrityksen kannattaa toimia maassa. Henkilöautojen määrä kasvaa, kun paitsi että työntekijät joutuvat ostamaan auton päästäkseen aamulla töihin, työnantajan täytyy ostaa heille auto jotta he voivat lähteä päivällä ajelemaan työasioilla.

Näin Suomen autoista yhä useampi on yhä vähemmällä käytöllä - työnantajan autot seisovat toimistotuntien ulkopuolisen ajan ja lomat, ja työntekijöiden autot taasen seisovat työpäivinä, kun työntekijä ajelee työnantajansa autolla.

Jos asiasta jotain positiivista haetaan (edes valtion näkökulmasta, yksilön näkökulmasta mitään positiivista ei ole), niin onhan se totta että valtion verotulot saattavat jopa kasvaa. Autoetu on verotettavaa tuloa ja yritysten investoidessa kalliisti verotettuihin autoihin ja maksellessa ajoneuvoveroja saattaa verovaikutus oikeasti olla ainakin alkuun positiivinen, joskin kostautunee myöhemmin sekä tulo- että yhteisöverokertymän pienentyessä ja tietenkin työttömyysetuuskulujen kasvaessa.

Valtio siis, jälleen kerran, alunperin hankalasti valvottavaksi tekemänsä järjestelmän väärinkäyttöä estääkseen ampuu sokkona vähän joka suuntaan, eikä vähiten omaan jalkaansa. En tiedä onko tämänkertainen ehdotus nyt vasemmistoliiton vai naisen logiikkaa, mutta ei vaikuta ihan loppuun asti ajatellulta.

Kerrataan siis vielä. Kyllönen (vas.) haluaa rukata kilometrikorvausjärjestelmää, sillä hänen mukaansa
"[kilometri]korvausten tulisi kohdentua niille, joille auto on konkreettinen työväline."
Tämä tavoite toteutetaan huonontamalla työnantajan oikeutta korvata työntekijän käyttöönsä tarjoaman auton kuluja työntekijälle, eli käytännössä huononnetaan juuri niiden työntekijöiden asemaa, joille auto on konkreettinen työväline.

Laittomuuksiin, käytännössä siis palkan maksamiseen verottomina kilometrikorvauksina, tämä uudistus ei vaikuta. Kuvitteleeko joku tosissaan, että olisi kirjanpidollisesti mikään ongelma perustella matkalaskulle riittävä määrä kilometrejä, jotta suurin osa palkasta saataisiin yhä nostettua kilometrikorvauksina? Muutos potkii rehellisiä duunareita päähän, mutta puliveivarit saavat jatkaa touhujaan kuten tähänkin asti.

Well played, well played indeed.

2 kommenttia:

  1. Valtiovallann logiikka:

    Lisää veroja ja monimutkaisempia kirjanpitosäädöksiä sekä roppakaupalla muita pienyrittämistä vaikeuttavia tekijöitä = lisää kilpailukykyä, vähemmän työttömyyttä ja enemmän verotuloja.

    Win-Win situation a la Pohjoismainen uuskommumismi :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin - toisaalta pitäisi varmaan olla otettu, että valtio näin hellii tilitoimistoja ja kirjanpitäjiä, mutta muut yrittäjät kyllä käyvät sääliksi. :/

      Poista