Profiili

Oma valokuva

Helsinkiläistynyt ex-Jyväskyläläinen IT-alan yrittäjä, kirjanpitäjä, valkokaulusduunari, kauppatieteiden maisteri ja tietojärjestelmätieteen tohtoriopiskelija. Joskus saattaa lipsahtaa myös politiikan puolelle. Huhuista huolimatta en oikeasti ole kokoomusnuori, vaan lähinnä oikeistoliberaali.

Blogin kirjoittaminen on minulle ensisijaisesti keino omien ajatusten järjestelyyn aiheesta jos toisestakin. Erityisesti tekstit keskittyvät verotuksen, opiskelun, talouspolitiikan ja välillä yrittämisen tai sijoittamisenkin ympärille. Kirjanpitäjätaustani ja opintojeni vuoksi niistä aiheista voin kertoa tietävänikin jotakin.

Muita linkkejä
Yritykseni nettisivut löytyvät osoitteesta https://www.koskila.net. Mikäli asiat ja jutut joita päivittäin teen oikeasti kiinnostavat, niistäkin löytyy enemmän tietoa omilta nettisivuiltani.

16.4.2012

Valtionyhtiön normaalia toimintaa - case Itella

Kuva liittyy
Veroilmoitusten täyttäminen on aina ikävää touhua, mutta vielä ikävämmäksi se muuttuu kun valtionyhtiö Itella on liittoutunut verottajan kanssa potkiakseen kansalaisia päähän mahdollisimman tehokkaasti. Olen kritisoinut Itellaa aiemminkin, ja voin vakuuttaa ettei tämä teksti jää viimeiseksi kyseistä firmaa arvostelevaksi kirjoituksekseni.

Jatkuva ylimääräinen työ niin yrittäjän kuin yksityishenkilönkin roolissa alkaa hajottaa - voi kun voisinkin laskuttaa Itellaa kaikista kyseisen firman aiheuttamista työtunneista...


Pientä ongelmaa veroilmoitusten kanssa


Verovelvolliset saavat veroilmoituksensa hyvissä ajoin ennen palautuspäivää. Yrittäjillä yrityksineen palautuspäivä on huhtikuun alussa, omassa tapauksessani 2.4. Maaliskuun puolessavälissä aloin hiljalleen kaipailla yritysteni veroilmoituksia, en siis ollut saanut kommandiittiyhtiöni enkä toiminimeni veroilmoitusta vielä.

Mihin ne paperit oikein olivat kadonneet? Yritysteni veroilmoituksethan tulevat siis kahdessa erillisessä kirjekuoressa, eikä kumpaakaan ollut näkynyt.

Kävin kysymässä asiaa verotoimistosta (koska se on työpaikkani vieressä, siellä käyminen on nopeampaa kuin verottajan puhelinpalveluun jonottaminen), jossa hämmentynyt virkailija kertoi, että paperit on kyllä lähetetty, mutta tulosti minulle uudet paperit kommandiittiyhtiötäni varten. Toiminimen veropaperien mysteerikin selvisi samalla käynnillä - verottajalle oli jäänyt yritykseni ensimmäinen osoite Ähtärissä aktiiviseksi (posti?)osoitteeksi osoitteenmuutoksesta huolimatta, ja paperit menivät sinne. Soitin isälleni, sillä yritykseni ensimmäinen osoite on ajalta jolloin vielä asuin vanhemmillani. Hän lupasikin lähettää kirjekuoren minulle Jyväskylään ykkösluokan postina, eli pääsisin viimeistään parin päivän sisällä täyttämään toiminimenikin veroilmoitusta.

Loppu hyvin, kaikki hyvin? Ei, Itellan tarinoilla ei ole onnellista loppua.

Vanhemmillani vielä asuva siskoni kävi toimittamassa uudella osoitteella varustetun veroilmoituskuoren postineidille, joka rahasti normaalit postimaksut ja laittoi kuoren matkaan. Kaksi viikkoa myöhemmin, siis annettuani lopulta hurjan taistelun jälkeen veroilmoitukseni sähköisesti, tämä ykkösluokan kirje tuli lopulta kotiini Jyväskylään. Se oli tässä vaiheessa jo aika koomisen näköinen.

Tässäpä kuva koomisuuden havainnollistamiseksi, lisää selitystä alempana:


Ainut kirjeeseen lähettämisen jälkeen tehty muutos on siihen lisätty osoiteselvitys-tarra. Alkuperäinen (vanha) osoite ja viivakoodi on siis vedetty kuulakärkikynällä yli ennen kirjeen uudelleenlähettämistä, ja uusi osoite on kirjoitettu verraten isolla ja selkeällä käsialalla vanhan osoitteen alle. Postimaksu on maksettu postissa. Postineiti on tarkistanut kuoren ja laittanut sen matkaan.

Kirjekuori päätyi siis näillä eväillä osoiteselvitykseen, jossa vietti viikon, ja vielä toisenkin kunnes joku sai selville että kappas, tässähän alla lukee tämä uusi osoite, ja sehän on aivan oikein. Yllättävää!

Kuten eräs kaverini asiaan totesi, olisi CSI:n tutkijoilla paljonkin opittavaa Itellan toiminnasta. Kirjekuoreen isolla kirjoitetun osoitteen toteaminen oikeaksi ja yli ruksatun osoitteen toteamiseen ilmeisesti osoitteeksi johon tätä kirjettä EI pidä viedä kului vain kaksi viikkoa. Luulisin että tämän kirjeen lopulta minulle toimittanut itellamieskin on hiukan naureskellut työpaikkansa toiminnalle, jos on kirjeiden hukkaamiseltaan ehtinyt.

Kommandiittiyhtiöni papereiden kohtalo ei muuten koskaan selvinnyt, ja tuskin tulee koskaan selviämäänkään. Ottaen huomioon verottajan sähköisten palveluiden valikoivan toimivuuden (+osa tiedoista on PAKKO ilmoittaa vieläkin paperilla!) ja Itellan palvelun tehokkuuden, päätin jälleen viedä veroilmoitukseni perille ihan käsin. Saavatpahan verotoimiston sedät tehdä jotain palkkansa eteen..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti