Profiili

Oma valokuva

Jyväskyläläistynyt IT-alan yrittäjä, kirjanpitäjä, valkokaulusduunari, kauppatieteiden kandidaatti ja tietojärjestelmätieteen opiskelija. Joskus saattaa lipsahtaa myös politiikan puolelle. Huhuista huolimatta en oikeasti ole kokoomusnuori, vaan lähinnä oikeistoliberaali.

Blogin kirjoittaminen on minulle ensisijaisesti keino omien ajatusten järjestelyyn aiheesta jos toisestakin. Erityisesti tekstit keskittyvät verotuksen, opiskelun, talouspolitiikan ja välillä yrittämisen tai sijoittamisenkin ympärille. Kirjanpitäjätaustani ja opintojeni vuoksi niistä aiheista voin kertoa tietävänikin jotakin.

Blogissani ja g+:ssa näkyy silloin tällöin myös yksittäisiä valokuvapäivityksiä, mutta ne julkaisen pääosin firmani nettisivuilla. Valokuvaportfolio löytyy osoitteesta http://portfolio.koskila.netYritykseni nettisivut löytyvät osoitteesta http://site.koskila.net. Mikäli asiat ja jutut joita päivittäin teen oikeasti kiinnostavat, niistäkin löytyy enemmän tietoa omilta nettisivuiltani.

Valokuvaustouhuista lisää myös FB-sivullani: https://www.facebook.com/koskila.net.

23.7.2012

Puolustusvoimat - hirveä rasite kansantaloudelle

Miltä tämä kuulostaisi: otetaan yhteiskunnassa käyttöön järjestelmä, jossa koko ikäluokka otetaan vuodeksi eristyksiin normaalista maailmasta, koulutetaan heille hyödyttömiä taitoja, korostetaan heidän haitallisia puoliaan ja pidetään heidät erossa läheisistään. Tehdään tämä kuitenkin mahdollisimman halvalla homeisissa rakennuksissa ja resurssipulan vuoksi annetaan tuohon sirkukseen kaapatuille paljon vapaa-aikaa ilman mitään virikkeitä.
Kuva liittyy: kuvassa hirveästi vapaa-aikaa
ilman virikkeitä
Ympätään yllä kuvattuun vielä varusmiehille maksettava säälittävä rahallinen korvaus menetetystä ajasta, viedään varusmiehiltä mahdollisuudet vaikuttaa oman palvelusaikansa kestoon tai sisältöön ja ylläpidetään asenneympäristöä joka kannustaa välttelemään vastuuta (ei oo penniikään kii). Tilannetta voitaisiin huonontaa entisestään jakamalla satunnaisia "paskanakkeja" kuten eksyneiden marjanpoimijoiden haravointia maastosta keskellä yötä ja toistuvaa "vapaailtojen" käyttöä veteraanikeräyksiin huonossa säässä palkkiotta, ja kas - on saatu kuvattua Suomen Puolustusvoimat.

Tämän sillisalaatin välittömänä seurauksena saadaan lyhennettyä (miesten) työuria 1-2 vuodella ja pilattua satojen ihmisten elämä, tai ainakin terveys (tai mielenterveys) joka vuosi. Kuulostaako liioittelulta? Jatkan varusmiespalveluksen tuottamista yksilötason haitoista myöhemmässä kirjoituksessani lisää.


* * *


En ole yleisen asevelvollisuuden vastustaja, mutta näen nykyjärjestelmässä paljon parantamisen varaa. Tämä kirjoitus on osa kirjoitussarjaani, jossa puntaroin Puolustusvoimien kehittämistä modernimmaksi ja järkevämmäksi instanssiksi ilman että maanpuolustuskyky häviäisi mihinkään.
Oman näkemykseni mukaan Puolustusvoimien kehittämisessä olennaisinta ovat seuraavat:

  1. Puolustusvoimien tulee taata Suomen sotilaallinen koskemattomuus,
  2. tavalla joka ei (erityisesti rauhan aikana) aiheuta asevelvollisille tarpeetonta harmia,
  3. eikä aiheuta tarpeettoman suurta rahallista rasitetta Suomen valtiolle.

Näitä teesejä pohdin kirjoitussarjassani, joka koostuu seuraavista osista:

  1. Avoin lasku valtiolle - minkä minä menetin palkkatuloissa, sen valtio menetti teetetyssä tyhjässä työssä ja haitallisessa asennekasvatuksessa
  2. Tee työtä joka on arvoitus - kun Puolustusvoimat murentaa uskottavuuttaan ja varusmiesten maanpuolustustahtoa
  3. Rasite kansantaloudelle (tämä teksti) - Puolustusvoimat yrittää varmistaa Suomen alueellisen koskemattomuuden, mutta millä hinnalla?
  4. Kuinka paljon henkistä kärsimystä on sopiva hinta maanpuolustuksesta? (tulossa)
  5. Vaikka Puolustusvoimat parhaansa tekeekin, voi varusmiespalveluksesta saada jotain irtikin (tulossa)



* * *


Puolustusvoimien kehittäminen - loputon suo


Johdannossa esittelemistäni perusteeseistä voi toki taittaa peistä, mutta mielestäni ne kuvaavat kohtuullisesti koko sirkuksen lähtökohdan ja idean josta toimintaa voitaisiin lähteä kehittämään. Nykyinen Puolustusvoimien meininki ei minusta toteuta näistä kuin ensimmäisen, ja senkin lähinnä siitä näkökulmasta, että maa on kyllä helppo vallata, mutta koska väestö on laajalti aseistettu ja suuri osa koulutettu ainakin jonkinlaiseen tappamiseen ja aseenkäyttöön, on maata vaikea hallita.

Asevelvollisuuden korkea keskeytysprosentti ja monen tuttavani kurjat kokemukset kertovat karua kieltä siitä, että toisessa tavoitteessa ei ole onnistuttu. Kolmas tavoite taas voidaan suoraan Suomen valtion budjetin perusteella tyrmätä epäonnistuneeksi - puolustusmenot haukkaavat valtion budjetista 5-6 %, mikä on vauhdilla velkaantuvan maan tapauksessa liikaa. Toki tämä on täysin suhteellista - monen mielestä osuutta voisi nostaa.
Asepalveluksen suorittaa ikäluokan miehistä noin kaksi kolmasosaa, siis yhteensä noin 22 000 varusmiestä vuodessa. Lisäksi tulevat tietysti siviilipalvelusmiehet, joita on alle puolet varusmiesten määrästä. Suomessa keskimääräinen työllisyysaste on noin 70%, joten voidaan karkeasti arvioida menetettyjen verotulojen määrä:

Laskettuna suomalaisten keskipalkalla (2 700 euroa kuussa) ja keskipalkan veroprosentilla (26,3%) saadaan valtion menettämiksi tuloveroiksi yhteensä 187 466 400 euroa - siis noin 187,5 miljoonaa euroa. Samalla tietysti menetetään varusmiesten ja sivareiden päivärahoihin kuluvat rahat - useita kymmeniä miljoonia nekin vuodessa.
Koska varusmiespalveluksen vuoksi syrjäytyneiden ja invalidisoituneiden yksilöiden määrä on aika pieni, en ala laskemaan niille erikseen rahallista hintaa. Henkistä kärsimystä ei toki oikein voi rahassa mitatakaan - tästä enemmän myöhemmissä kirjoituksissa.

Jotta menetykset eivät tähän asti kuvatuilla tavoilla olisi riittävät, Puolustusvoimat syö vieläpä valtion rahaa merkittävät määrät - noin 2,85 miljardia euroa vuodessa. Tämä on enemmän, kuin mm. paljon parjattu Maa- ja metsätalousministeriö kaikkine tukineen ja byrokraatteineen onnistuu polttamaan. Yhteensä asevelvollisuusarmeijan kulut nousevat vuositasolla kauas kolmen miljardin yli.

Tämä summa on itse asiassa valtava: jos kaikki armeijatouhut yksinkertaisesti lopetettaisiin, voitaisiin syntyneillä säästöillä työllistää helposti yli 50 000 Kelan tätiä ja vielä enemmän vaikkapa verovalmistelijoita. Miettikääpä kuinka paljon Kelan tukien jako ja veroviraston verotustouhut tehostuisivat näillä lisäresursseilla.

Toki tällainen visiointi jättää turvallisuuspoliittiset näkökulmat täysin huomiotta, eikä siten todellakaan ole realistista. Vaikka Puolustusvoimien sivistävä ja kasvattava koulutus onkin todennäköisesti lähinnä negatiivinen, ja yleisen asevelvollisuuden aiheuttama lasku kansantaloudelle suuri, on jonkinlaisen armeijan ylläpito oman näkemykseni mukaan (valitettavasti) välttämätöntä.

Armeijan asevelvollisille aiheuttamaa harmia ja yhteiskunnalle koituvaa suurta laskua voisi vähentää palvelusaikoja lyhentämällä. Ainakin oman 12 kk palvelukseni aikana pelkkää löysäilyä oli niin paljon, että tarpeeksi intensiivisellä aikataulutuksella samat olennaiset asiat olisi saatu mahtumaan puoleen vuoteen - ja miehistön koulutus voitaisiin suorittaa vielä lyhyemmässä ajassa. Vuodessa ehti lisäksi "gonahtaa" jo niin pahasti, että sekin motivaatio mitä touhuun vuoden alkupuolella oli, hävisi täysin.

Miltä kuulostaisi esimerkiksi neljän kuukauden palvelusaika miehistölle ja kuuden kuukauden aika johtajakoulutettaville? Mikäli vuosi jaettaisiin kolmeen saapumiserään, saisi tällaisen härdellin pyörimään oikein mukavasti.

Miehistö ehtisi saada ensimmäisen kuukauden peruskoulutuksen jälkeen kolme kuukautta oman alansa erikoiskoulutusta ja liikuntakoulutusta. Varusmiesjohtajat taas ehtisivät saada perus-, johtaja- ja erikoiskoulutuksensa ohessa ja/tai sen jälkeen pari kuukautta johtajakokemusta seuraavan saapumiserän varusmiesten kouluttamisesta. Pari kuukautta varusmiesjohtamista alle parikymppisille kavereille on jo ihan tarpeeksi - loppu kertyy sitten joko kertausharjoituksissa tai ns. siviilielämässä.

Sivarit taasen tekevät toki arvokasta työtä, mutta palveluspaikoista on pulaa ja pahimmassa tapauksessa sivari vie paikan ihan oikealta työntekijältä, joka tekisi koulutuksensa mukaista työtä ja saisi siitä palkkaa. Siksipä siviilipalveluksen pituus voitaisiin samalla lyhentää neljään kuukauteen. Sivari muistuttaisi siis oikeastaan rakenteeltaan miehistön koulutusta varusmiespalveluksessa - ensimmäisen kuukauden sisältönä olisi yhteisesti järjestettyä yleissivistävää tai kriisinhallintaa koskevaa koulutusta, jonka jälkeen kolme kuukautta valitussa siviilipalveluspaikassa jotain (toivottavasti) mielekästä duunia. Siviilipalveluksen koulutusjakson aiheet ja sisällöt voisivat olla jatkossa vielä selvemmin sapelinkalistelusta erotettuja, jolloin mitään ongelmaa ääripasifistien linjaamisessa sivariin ei olisi. Samoin luultavasti valtaosa nykyisistä C-miehistä, ja tietenkin Jehovat ja ahvenanmaalaiset voitaisiin passittaa sivariin.

Totaalikieltäytyjienkin vankilarangaistus voitaisiin lyhentää neljään kuukauteen, koska se olisi uudistusten jälkeen sekä ase- että siviilipalvelus huomioiden yleisin palvelusaika.

Ehdottamani huomattavasti nykyistä lyhyempi palvelusaika ja kolmen saapumiserän järjestely johtaisi käytännössä joukko-osastojen määrän vähenemiseen ja vähäisiin irtisanomistarpeisiinkin. Käytännössä säästösyistä armeijan lienee syytä kommunikoida vain yhdellä kotimaisella kielellä, joten ainakin yksi joukko-osasto voidaan lopettaa jo tällä perusteella.

Sotilaallisen kriisinhallinnan osalta lähinnä lienee järkevintä käyttää harkintaa niiden operaatioiden valinnassa, joihin osallistutaan. Afganistanin nykyinen hallinto sortunee kuin korttitalo kun ulkomaalaiset joukot poistuvat sieltä, joten en osaa pitää operaatiota kovin onnistuneena. Syy ei toki ole sotilaiden, vaan poliitikkojen. KFOR taas toisaalta lienee kritiikistä huolimatta onnistunut paremmin.


Kirjoitussarjani tarkoitus ei ole vastustaa yleistä asevelvollisuutta, vaan kehittää siihen perustuvan armeijan mallia järkevämmäksi.

8 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus!

    Vielä pahempana kuin taloudellista rasitusta pidän intin henkistä rasitusta kansantaloudelle.

    Intti on tavallaan monen nuoren ensimmäinen työpaikka, vaikka monet eivät asiaa näekään näin. Kuitenkin intissä opitut arvot ja asenteet näkyvät pitkin suomalaista työelämää. Esimerkkejä:

    1) Verrattain autoritäärinen johtaminen yrityksissä verrattuna esim. Ruotsiin. Henkilökunta ei juuri osallistu päätöksentekoon tai henkilökuntaa ei kuulla päätöksenteossa.

    Tästä voi syyttää armeijaa. Armeijassa lukumäärällinen vähemmistö johtaa joukkoa.

    2) "Tehdään hommat päin vittua / vasemmalla kädellä" -asenne. Tämä ei menisi läpi ainakaan Milttonin työpaikalla.

    3) Mainitsemasi "ei oo penniäkään kiinni" -asenne. Heijastuu myöhemmässä työelämässä siihen miten työnantajan kalustoon suhtaudutaan.

    4) Ihmeellisyydet vastuun määräytymisessä. Yhden miehen virheestä voi kärsiä koko komppania ja jossain tilanteessa kukaan ei ole vastuussa.

    ---

    Itse kannatan mallia, jossa meillä on n. 15000-25000 sotilaan ammattiarmeija, jota täydentää vapaaehtoinen asepalvelus.

    Siviilipalvelus tulee lakkauttaa kokonaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset palautteesta. Hyviä pointteja, joiden perusteella hiukan myös kehitin seuraavaa tekstiäni.

      Vastuu- ja rankaisupolitiikka intissä ovat kyllä hienoutta nekin. Pointtinahan nimenomaan on hyvien yksilösuoritusten palkitseminen, mutta virheistä rankaistaan koko joukkuetta (tai muuta joukkoa). Lisää ryhmäpainetta, mutta aiheuttaa sen, että yksikin ns individualisti (joita muuten riitti..) sai aikaiseksi paljon haittaa myös asiansa hyvin hoitaville.

      Itse kannatan kuitenkin yleistä asevelvollisuutta, sillä on puolensa. Valitettavasti myös huonot puolensa. Järjestelmässä on kehitettävää.

      Poista
  2. Sivarin lakkauttamista tulee kannattaa erityisesti sen takia, että siellä kukkivat kaikenlaiset vasemmistolaisuuteen / etatismiin liittyvät ajatukset, arvot ja asenteet.

    Samoin sivari on monelle nuorelle ensimmäinen työpaikka. Minkä käsityksen se antaa työelämästä, jos teet vaikka samaa työtä sivarissa päivärahalla ja sitten sivarin jälkeen "oikeasti" ns. normaalilla palkalla?

    Siviilipalvelus siis helvettiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siviilipalvelus ensimmäisenä työpaikkana lienee kohtuullisen perseestä. Toisaalta taas se ei merkittävästi eroa niistä tavoista joilla työkkäri pompottaa työttömiä - työttömyyspäivärahalla töitä, jotka muuten tekisi joku ihan oikeaa palkkaa saaden.

      Sivari kuitenkin tarjoaa mahdollisuuden päästä käsiksi koko siihen ikäluokkaan, joka ei käy inttiä. Teoriassa silloin olisi mahdollisuus vielä koittaa ehkäistä nuorten syrjäytymistä, vielä kun ainakin oman kaveripiirini perusteella sivariin hakeutuvat (muiden ohessa) ne, jotka ovat syrjäytymisvaarassa mutta eivät vielä toivottomassa tilanteessa.

      Sivarin pitäisi kylläkin olla hirveän paljon lyhyempi. jos asepalvelus kestäisi miehistön tapauksessa 4 kuukautta, se olisi sopiva pituus sivarillekin. 4-8 viikkoa kriisinhallinta- yms koulutusta, loppuaika viikkoa enemmän tai vähemmän mielekkäitä työtehtäviä. Voisi tehdä järkeä.

      Poista
  3. OU NOU! nyt meni siten lutinnapit! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, eikös ne nimenomaan tällaisista ehdotuksista Puolustusvoimien modernisoinnista pitäisi myöntää? ;)

      Sain tässä taannoin selville sodanajan sijoitukseni, ja se on sellainen etten tule moneen vuoteen vielä saamaan kertauskutsua, joten eiköhän lutinnapit ole aika kaukana joka tapauksessa.. :)

      Poista
  4. Ilman muuta asevoimien supistus olisi järkevä ratkaisu, mutta. Ensinnäkin suurin osa johtopallilla istuvista on kohtuu vanhoja (so. joiden vanhemmat sotivat siellä oikeassa sodassa). Toiseksi äänestämisestä kiinnostunein ikäluokka on sieltä yläpäästä. Ne, jotka joutuivat kärsimään välillisesti sodan vaikutuksista, uskovat oikeasti, että tässä voi vielä tulla sota ja sitten joudutaan kärsimään puolustusvoimien alasajosta. Monet uskovat vielä Karjalan palautukseenkin aivan vakavissaan. Kyllä tässä vielä muutama vuosikymmen menee ennen kuin tarpeeksi suuri osa ihmisistä pystyy uskomaan että supistus kannattaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentista.

      Olen itse niin realisti, että pidän sotaa valitettavasti mahdollisena, joskin hyvin epätodennäköisenä skenaariona, ja siksi näen (jollain tasolla uskottavien) asevoimien olemassaolon ja ylläpitämisen pienempänä pahana kuin niiden toteuttamista järkevällä tavalla. Yleinen asepalvelus on kallis järjestelmä, mutta senkin voisi toteuttaa aiheuttamatta kohtuutonta määrää haittaa.

      Karjalan palautukseen sentään en usko minäkään..

      Poista