Profiili

Oma valokuva

Helsinkiläistynyt ex-Jyväskyläläinen IT-alan yrittäjä, kirjanpitäjä, valkokaulusduunari, kauppatieteiden maisteri ja tietojärjestelmätieteen tohtoriopiskelija. Joskus saattaa lipsahtaa myös politiikan puolelle. Huhuista huolimatta en oikeasti ole kokoomusnuori, vaan lähinnä oikeistoliberaali.

Blogin kirjoittaminen on minulle ensisijaisesti keino omien ajatusten järjestelyyn aiheesta jos toisestakin. Erityisesti tekstit keskittyvät verotuksen, opiskelun, talouspolitiikan ja välillä yrittämisen tai sijoittamisenkin ympärille. Kirjanpitäjätaustani ja opintojeni vuoksi niistä aiheista voin kertoa tietävänikin jotakin.

Muita linkkejä
Yritykseni nettisivut löytyvät osoitteesta https://www.koskila.net. Mikäli asiat ja jutut joita päivittäin teen oikeasti kiinnostavat, niistäkin löytyy enemmän tietoa omilta nettisivuiltani.

9.7.2012

Puolustusvoimat - tee työtä joka on arvoitus!


Inttimuistot ovat niitä muistoista parhaimpia. Ne yhdistävät yhä tänä päivänäkin tavalla tai toisella yli puolta kansakuntaa. Niitä jauhetaan oluen ääressä, opiskelijatapahtumissa, nettifoorumeilla ja milloin ikinä tilaisuus vain tarjoutuukin, ja ne tuntuvat (täysin ymmärrettävästi) saattavan inttiä käymättömät hermoromahduksen partaalle.

Kuten varsinkin inttiä käymättömät haluavat painottaa, ovat tornitouhut välillä ihan älyttömiä. Nyt jaan yhden tällaisen älyttömän muiston omalta kultaiselta inttiajaltani.


* * *


En ole yleisen asevelvollisuuden vastustaja, mutta näen nykyjärjestelmässä paljon parantamisen varaa. Tämä kirjoitus on osa kirjoitussarjaani, jossa puntaroin Puolustusvoimien kehittämistä modernimmaksi ja järkevämmäksi instanssiksi ilman että maanpuolustuskyky häviäisi mihinkään.
Oman näkemykseni mukaan Puolustusvoimien kehittämisessä olennaisinta ovat seuraavat:

  1. Puolustusvoimien tulee taata Suomen sotilaallinen koskemattomuus,
  2. tavalla joka ei (erityisesti rauhan aikana) aiheuta asevelvollisille tarpeetonta harmia,
  3. eikä aiheuta tarpeettoman suurta rahallista rasitetta Suomen valtiolle.

Näitä teesejä pohdin kirjoitussarjassani, joka koostuu seuraavista osista:

  1. Avoin lasku valtiolle - minkä minä menetin palkkatuloissa, sen valtio menetti teetetyssä tyhjässä työssä ja haitallisessa asennekasvatuksessa
  2. Tee työtä joka on arvoitus - kun Puolustusvoimat murentaa uskottavuuttaan ja varusmiesten maanpuolustustahtoa
  3. Rasite kansantaloudelle - Puolustusvoimat yrittää varmistaa Suomen alueellisen koskemattomuuden, mutta millä hinnalla?
  4. Kuinka paljon henkistä kärsimystä on sopiva hinta maanpuolustuksesta? (tulossa)
  5. Vaikka Puolustusvoimat parhaansa tekeekin, voi varusmiespalveluksesta saada jotain irtikin (tulossa)



* * *




Rakkain inttimuistoni


Kenties rakkain inttimuistoni liittyy talviseen aikaan kasarmilla. Olimme ilmavrukin aikana aika paljon viikonloppuja kiinni ilman mitään järjellistä tekemistä (muun muassa joulun aikaan kolme viikkoa putkeen), ja siihen aikaan liittyykin monta hajottavaa hetkeä. Eräs hienoimmista oli erään Hiacen kääntäminen.

Tarina alkaa siitä, kun eräs kouluttajistamme palasi firman autolla kasarmille. Hän parkkeerasi sen
"etuperin", siis ajoi suoraan ruutuun, mikä tietenkin on väärin - intissä autot tulee parkkeerata niin, että niillä pääsee aina lähtemään välittömästi liikenteeseen. Koskaan ei tiedä milloin joutuu pakenemaan mitäkin vihollista, eikä silloin ehdi peruutella autoa pois parkista.

Yliluutnantti kuitenkin parkkeerasi autonsa siis väärin. Epäilemättä hän teki tämän tarjotakseen meille hyvän oppimistilaisuuden, eikä suinkaan vahingossa, ja niinpä hän heittikin pallon meille, silloisille upseerioppilaille.

Tehtävänanto:
Kääntäkää auto nokka lähtösuuntaan. Autoa ei saa käynnistää.

No. Siinä sitten käännettiin Hiacea käsivoimin, ja kyllähän se ajan kanssa sitten liukuikin oikeaan asentoon jäisellä parkkipaikalla. Muistaakseni käytettävissämme ei myöskään ollut auton avaimia, joten rattia ei voinut projektin aikana kääntää, vaan auto oli oikeasti pakko lykätä ympäri kohtuullista kitkaa vastaan.

Vaihtoehtonahan olisi toki ollut käynnistää auto ja kääntää se, mutta toisaalta halvemmaksihan varusmiesten käyttö tuli, käynnistäminen kun olisi kuluttanut kallisarvoista polttoainetta ja työvoima sen sijaan on ilmaista. Ehkä opimme siinä myös sitä sun tätä tornitouhujen mielekkyydestä ja kenties se vaikutti myös maanpuolustustahtoomme tavalla tai toisella...


Yksittäistapauksia, yksittäistapauksia kaikkialla


Kuten vähemmistöjen tekemistä rikoksistakin on tapana sanoa, yksittäistapauksiahan nämä intin mielettömyydetkin ovat. Niitä vain on aika paljon ja ne syövät kyllä motivaatiota myös niiden mielenkiintoisempienkin touhujen suorittamiselta. Toisaalta, jos mietitään vähän isompaa mittakaavaa, itseäni jäi hiukan kaduttamaan sillä olisin voinut suorittaa intin vähän innostuneemminkin, ja saada siitä irti enemmänkin kuin mitä nyt sain. Tästä kuitenkin enemmän myöhemmin.

Kirjoittelen myöhemmin myös inttiajan positiivisista puolista - niitä on kohdallani paljon, ja koen asepalveluksen mielettömyydestään huolimatta olleen hyödyllinen kokemus. Monia juttuja on alkanut vasta jälkeenpäin arvostamaan.

- -

Jos joku tätä lukevista inttikavereista muistaa paremmin, saa tarkentaa! Aika kultaa muistot ja sitä rataa...


Ensi viikolla lienee tulossa enemmän yritysmaailmaan liittyvä päivitys - olen lopulta saamassa portfolion ensimmäiset kuvat verkkoon, ja testailen facebook-integraatiota ja muuta mukavaa näinä välipäivinä. Valokuvia sekä harraste- että yrityskuvioista on kertynyt joitain kymmeniä tuhansia, joten niiden valikoimisessa on kulunut aikansa.

2 kommenttia:

  1. Itse väitän jopa, että intistä on voimakasta kansantaloudellista haittaa. Käytännössä suurin osa toisen asteen koulutuksen päättäneistä käy intin.

    Intti sijoittuu nimenomaan koulun ja työelämän taitekohtaan - siis jos et jatka korkeakouluun.

    Väitän, että tuo 6-12 kuukauden dorkailu intissä ei millään tapaa edistä työtaitoja ja työmotivaatiota myöhemmin. Väittäisin jopa, että joissain tapauksissa sen vaikutus on degeneroiva.

    Kuitenkin suurin osa vie intin asenteita ja "arvoja" myös työelämään siviiliin mennessään.

    Itse olen harkinnut reservin sivaria. Olen käynyt kaksi kertaa kertausharjoituksissa intin jälkeen. Molemmilla kerroilla ohjelmassa on ollut kunnon dorkailua, jollaista ei näkisi siviilipuolella.

    Lisäksi yhdeksän päivän kertausharjoitus lyö unirytmin ainakin itselläni niin sekaisin, että siitä palautuminen kestää noin viikon. Tuona aikana pitäisi tehdä työtäkin, joka omalla kohdallani on ajatustyötä.

    Nimimerkillä

    "Ei enää gonapappaa nappaa"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset mainiosta kommentista. Olet nähdäkseni ihan oikeassa - Puolustusvoimien kansantaloudellinen ja sivistyksellinen vaikutus on raskaan negatiivinen. Niin asennekasvatus kuin johtajuuskoulutuskin, joita PV tarjoaa, aiheuttavat luultavasti enemmän haittaa kuin hyötyä niin useimpien yksilöiden kuin koko yhteiskunnankin kannalta.

      Sain aiheesta kirjoitetuksi nyt lopulta blogitekstinkin, jossa käsittelen nykyisen kaltaisen asepalveluksen ongelmia erityisesti yhteiskunnan kannalta, ja mahdollisesti seuraavassa kirjoituksessani käsittelen sitten yksilötason ongelmia. Linkki kirjoitukseen: http://koskila.blogspot.fi/2012/07/puolustusvoimat-hirvea-rasite.html.

      Toki pelkkä taloudellinen tai varusmiesten hyvinvointia ja esimerkiksi tasa-arvo-ongelmia pohtiva näkökanta ei PV:n osalta ole riittävä - Puolustusvoimat toteuttaa Suomen valtion turvallisuuspoliittisissa linjauksissaan sille määräämää tehtävää, eli puolustaa Suomen alueellista koskemattomuutta. Itse kyllä vähän mietin, kuinka paljon rahankulua ja inhimillistä kärsimystä tämän tavoitteen toteuttamisen eteen ollaan valmiita kärsimään...

      Viime vuosina PV:n toiminta on kenties kehittynyt ihan oikeaan suuntaan, mutta kylläpä ne muutokset ovat tuskaisen hitaitai...

      Poista