Profiili

Oma valokuva

Helsinkiläistynyt ex-Jyväskyläläinen IT-alan yrittäjä, kirjanpitäjä, valkokaulusduunari, kauppatieteiden maisteri ja tietojärjestelmätieteen tohtoriopiskelija. Joskus saattaa lipsahtaa myös politiikan puolelle. Huhuista huolimatta en oikeasti ole kokoomusnuori, vaan lähinnä oikeistoliberaali.

Blogin kirjoittaminen on minulle ensisijaisesti keino omien ajatusten järjestelyyn aiheesta jos toisestakin. Erityisesti tekstit keskittyvät verotuksen, opiskelun, talouspolitiikan ja välillä yrittämisen tai sijoittamisenkin ympärille. Kirjanpitäjätaustani ja opintojeni vuoksi niistä aiheista voin kertoa tietävänikin jotakin.

Muita linkkejä
Yritykseni nettisivut löytyvät osoitteesta https://www.koskila.net. Mikäli asiat ja jutut joita päivittäin teen oikeasti kiinnostavat, niistäkin löytyy enemmän tietoa omilta nettisivuiltani.

6.8.2012

Intti voi olla positiivinenkin kokemus - ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna

Huolimatta menneisyyden painolastista, suuren organisaation yleisestä huonoudesta ja kyrpiintyneistä skappareista, intti voi loppujen lopuksi olla kuitenkin positiivinen kokemus.


* * *

En ole yleisen asevelvollisuuden vastustaja, mutta näen nykyjärjestelmässä paljon parantamisen varaa. Tämä kirjoitus on osa kirjoitussarjaani, jossa puntaroin Puolustusvoimien kehittämistä modernimmaksi ja järkevämmäksi instanssiksi ilman että maanpuolustuskyky häviäisi mihinkään.
Oman näkemykseni mukaan Puolustusvoimien kehittämisessä olennaisinta ovat seuraavat:

  1. Puolustusvoimien tulee taata Suomen sotilaallinen koskemattomuus,
  2. tavalla joka ei (erityisesti rauhan aikana) aiheuta asevelvollisille tarpeetonta harmia,
  3. eikä aiheuta tarpeettoman suurta rahallista rasitetta Suomen valtiolle.

Näitä teesejä pohdin kirjoitussarjassani, joka koostuu seuraavista osista:

  1. Avoin lasku valtiolle - minkä minä menetin palkkatuloissa, sen valtio menetti teetetyssä tyhjässä työssä ja haitallisessa asennekasvatuksessa
  2. Tee työtä joka on arvoitus - kun Puolustusvoimat murentaa uskottavuuttaan ja varusmiesten maanpuolustustahtoa
  3. Rasite kansantaloudelle - Puolustusvoimat yrittää varmistaa Suomen alueellisen koskemattomuuden, mutta millä hinnalla?
  4. Kuinka paljon henkistä kärsimystä on sopiva hinta maanpuolustuksesta? 
  5. Vaikka Puolustusvoimat parhaansa tekeekin, voi varusmiespalveluksesta saada jotain irtikin (tämä teksti)


* * *


Vuosi ei mennyt täysin hukkaan


Asepalvelus vie useimmilta suomalaisilta miehiltä puolesta vuodesta vuoteen elämästä. Se ei välttämättä ole täysin hukkaan heitettyä aikaa, vaan siitä voi saada irti paljonkin. Olisin itse voinut panostaa asepalvelukseeni enemmänkin jolloin olisin varmaan saanut siitä enemmän irti, mutta myös vähän puolivaloilla suoritettuna intti oli negatiivisista puolistaan huolimatta ihan kohtalainen kokemus.

Sain itse kourallisen hyviä kavereita intistä. En liene ainut, sillä inttikaverit tulevat jatkuvasti ilmi asepalveluksen hyvistä puolista puhuttaessa. Itse pidän nyt muutama vuosi asepalveluksen päättymisen jälkeen yhä yhteyttä kouralliseen inttikavereita vähintään viikottain.

Intissä muodostuneet verkostot voivat oikeasti olla hyödyksi myöhemmin elämässä - näin käytännön esimerkkinä nykyisestä työpaikastani minulle vinkkasi inttikaveri. Toisilta kavereilta olen saanut vinkkejä joissain teknisissä toteutuksissa, joita olen firmani kautta tehnyt. Intin jälkeen hommasin lisäksi kimppa(vuokra)kämpän erään inttikaverini kanssa, ja muutaman muun kanssa on tullut käytyä keikoilla ja joskus oluellakin.


Oivallista aivopesua


Intti käydään yleensä verraten nuorena. Itse täytin intin aikana 19, joten olin varmaan aika keskimääräinen asevelvollinen: vailla ammattia tai työpaikkaa, vuoden ajan hyvin pitkälti irrallaan yhteiskunnasta ja vähäisillä lomillakin asepalvelusta suorittavien tuttujen kanssa. Tyypillinen asevelvollinen on varsin aivopestävässä iässä: vailla vahvoja siteitä vielä mihinkään ja vailla pitkää elämänkokemusta.

Ehkä aivopestävyys vaikutti siihen, että myös intin negatiiviset vaikutukset olivat kohdallani aika voimakkaat. Kielenkäyttöni raaistui, opin tehokkaaksi vastuun välttelijäksi ja maanpuolustustahto aika lailla mureni, samoin kunnioitukseni valtiota kohtaan. Asiaa ei myöskään auttanut jatkuva vapaaehtoiseksi sotaveteraanikeräyksiin määrätyksi tuleminen.

Toisaalta... Lienee loppujen lopuksi positiivista, että sokea, lapsellinen esivallan kunnioittaminen sai loppua. Tilitoimistohommissa alkanut valtion byrokratiaan ja epäjohdonmukaisuuteen turhautuminen sai loogista jatkoa Puolustusvoimien mielettömyyteen ja valtion yleiseen tehottomuuteen kyllästymisestä. Tämä (oikeistoliberaali)blogi on osaltaan vastareaktio vuosien 2008-2009 pakkotyöjaksooni.

Asepalveluksen voi ainakin näin jälkeenpäin ajatella avanneen melko lapsellisesti esivallan hyväntahtoisuuteen luottaneen nuoren silmät. Se ainakin laskettakoon siis positiiviseksi tekijäksi.



Intti ei välttämättä tapa maanpuolustustahtoa lopullisesti


Intti kuitenkin kerää suuren joukon verraten erilaisia persoonia läjään. Erityisesti peruskoulutuskaudella samaan joukkueeseen ja samaan tupaan päätyy joukko ihmisiä, joiden taustat, tavoitteet ja maailmankatsomukset voivat olla hyvinkin kaukana toisistaan. Ainakin itselle näinkin sekalaiseen porukkaan tutustuminen oli hyvin positiivinen kokemus, kun tulin kuitenkin Ähtärin varsin pienistä piireistä.

Kesti toista vuotta intin jälkeen ennen kuin maanpuolustustahtoni toipui edes sen verran, että tulin liittyneeksi paikalliseen opiskelijoiden reserviupseeriyhdistykseen. Sieltä löytyi maanpuolustushenkistä mutta huomattavan rentoa ja huumorintajuista porukkaa.

Nykyään reserviläisjärjestöt eivät yleensä enää vaadi jäseniltään asepalveluksen suorittamista, mutta valtaosa jäsenistä toki on reserviläisiä. Eri järjestöistä löytyy enemmän tai vähemmän samanhenkistä porukkaa, ja vaikkei vapaa-aikaa kovin aktiiviseen toimintaan liikenisikään, järjestävät eri reserviläisjärjestöt kaikennäköistä toimintaa johon voi osallistua hyvin epäsäännöllisestikin, esimerkiksi liikunta- ja ampumavuoroja. Ainakin JARU:sta löytyi sen suuremmin mutkittelematta huumorintajuisia ihmisiä jotka edustavat jälleen kerran eri taustoja ja eri maailmankatsomuksia, mutta osallistuvat erinäköisiin reserviläishenkisiin tapahtumiin mielellään. Mukavaa jengiä.



Sotimisesta opintopisteitä


Moni lienee jo kuullutkin tämän, mutta joissain kouluissa asepalveluksestaan voi myös saada jonkinnäköisiä hyväksilukuja - siis muutamia ilmaisia opintopisteitä. Mitään sääntöä tästä ei kuitenkaan ole, ja eri oppilaitosten väliset erot ovat suuria. Myös hyväksiluvun perusteet vaihtelevat: yleensä opintopisteet myönnetään ainakin menestyksekkäästi suoritetusta johtajakoulutuksesta, eli joko AUK- tai RUK-kurssista joka on suoritettu vähintään arvosanalla "hyvä".

Jyväskylän yliopistossa IT-tiedekunnassa RUK:sta voi saada 8 opintopistettä ja AUK:sta 5 opintopistettä vapaavalintaisiin opintoihin. Moni tiedekunta tai laitos ei tee mitään eroa AUK:n ja RUK:n välillä, mikä on toisaalta typerää ja perusteetonta, mutta toisaalta taas ihailtavan suvaitsevaa ja tasa-arvoista.

Kuten sanottu, eri koulujen välillä hyväksilukukäytännöissä on suuria eroja, ja tarkemmat tiedot joutuukin katselemaan oman opinahjonsa nettisivuilta tai kyselemään amanuenssilta.

Asepalvelus voidaan myös joihinkin oppilaitoksiin, tyypillisimmin ammattikorkeakouluihin haettaessa lukea työkokemukseksi. Varmaan tyypillisimmillään AMK laskee asepalveluksesta hyväksi maksimissaan 9 kuukautta työkokemusta.



Komentotie on pitkä ja kivinen


Intin johtajakoulutus ei ole pelkästään sitä perinteistä management by perkelettä.. Teoriapuolen paikoittain fiksu koulutus kuitenkin unohtuu äkkiä mallioppimisen myötä. Motivaatiota inspiroivaan johtamiseen ja alaisen kohtaamiseen yksilönä ei paljon ole, jos omat esimiehet eivät siitä välitä. Tiukan hierarkinen organisaatio, jossa tärkeimpänä tavoitteena on saada joku muu vastuuseen virheistä ja kerätä itse kunnia onnistumisista, ei ole häävi ensimmäinen pitkäaikainen työpaikka nuorelle.

Mainittakoon tosin, että ainakin oman linjamme sekä IlmavRUK:n kouluttajissa oli myös hyviä ja motivoivia tyyppejä. Suureen laivaan mahtuu paljon matruuseja.

Toki intin aikana kertyvän johtajakokemuksen määrässä ja laadussa on suuria eroja riippuen siitä, missä hommissa sattuu asepalveluksensa suorittamaan. Itselläni johtajakokemus jäi vähiin oman koulutuslinjan hommien vuoksi - ja intin loppupuolella myös oman kiinnostuksen puutteen vuoksi.

Kuvassa pitkä jakso ilman
mielekästä tekemistä
Intin loppupuolella oma motivaationi lopahti pahemman kerran. Pitkät jaksot mielekkään tekemisen puuttuessa pienellä porukalla ilman mahdollisuutta poispääsyyn johtivat vääjäämättä aikamoiseen gonahtamiseen. Viimeiset kuukaudet odotin jo täysillä poispääsyä varmana siitä että kaikki maanpuolustustouhut ja vastaavat saavat jäädä - pysyvästi.

Suhtautuminen on sittemmin muuttunut, ja reserviläisyhdistystoiminta tuntuu mielekkäältä. On lisäksi melkein harmi, että sodanajan sijoitukseni on sellainen ettei kertauskutsua tule ennen kuin suurharjoituksia aletaan taas järjestämään joskus tämän vuosikymmenen loppupuolella.

Varsinkin jälkeenpäin ajateltuna moni (henkisesti) vanhempi palvelustoveri teki monta asiaa palvelusaikanaan fiksummin, ja kenties myös sai siten ajasta enemmän irti.



Puolustusvoimat - no lessons learned?


Tappamiskoulutusta en viitsi lukea positiiviseksi puoleksi tai -kokemukseksi, mutta ilmasotastrategian luennot olivat ihan mielenkiintoisia, samoin osa oppimateriaaleista. Toivottavasti niiden hyödyntäminen käytännössä jää kertausharjoituksia lukuunottamatta tekemättä. Jalkaväkikoulutuksesta taasen rynnärillä ampuminen oli mukavaa touhua. Sitä ei kuitenkaan päässyt tekemään paljon, ja pistoolilla taas en päässyt asepalveluksen aikana ampumaan laisinkaan, mutta siihen on onneksi tarjoutunut reserviupseeriyhdistyksen kautta mahdollisuuksia myöhemmin. Linjamme erikoiskoulutus oli verraten mielekästä, mutta ei siviilielämässä kovin hyödyllistä sekään.

Ja tosiaan, jos se sota nyt sitten joskus tulee, saatan arvostaa myös intin taistelutaitojen ja jalkaväkitaktiikan koulutusta.


***


Mikäli intistä ei mitään muuta hyötyä ole, niin onpahan ainakin yhteinen keskustelunaihe muiden siitä kärsineiden kanssa. Vastuunvälttelyn ja yleisen idiotismin kulttuurista poisoppiminen vei allekirjoittaneelta noin vuoden, mutta intin positiiviset vaikutukset ovat yllättäen kestäneet pidempään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti